Narseskan elämää

Muutamia juttuja siirtyi äidin kotia tyhjennettäessä, minulle muistoksi. Ajattelin nyt jakaa pari kuvaa niistä tänne teidänkin iloksenne. Muovikukat olivat äidin saattohoitohuoneessa, ja otin ne meille, koska oikeita kukkia ei usein viitsi ostella tänne Timoa aivastuttamaan. Samalla nekin muistuttavat äidistä. Kristallilasit äiti osti joskus aikoinaan käydessäänn Pärnyssä, ja tuosta isosta pikarista minä join aikoinani lakkiaisissania shampanjaa. Tunnearvoa niilläkin lähinnä on. Sain ottaa mukaani myös hauskan huonekalun, joka oli alunperin ilmeisesti isäni vanhempien huonekalu vaikka se olikin meillä lapsuudenkodissani, joka toki oli isovanhempieni omistama omakotitalo. Päädyun laittamaan isän valokuvan nyt sen päälle, se tuntui jotenkin sopivalta. Samoin laitoin nuo kuksat, jotka vanhempani saivat molemmat omiksi 50-vuotis lahjoikseen aikoinaan tädiltäni ja tämän mieheltä. Pöytäliinana on äidin virkkaamia liinoja. Tuo on siis puutynnyristä rakennettu kaappu, Vai liekö alk

 Kuten olen kertonut täällä aiemmin, ei tämä kevät ole ollut helppo. Joulun jälkeinen äidin sairastuminen ja kunnon romahdus oli tiukka paikka, ja vielä tiukempi paikka oli kuulla, että äiti ei tule sairaudestaan paranemaan. Kevät oli pitkä ja huolia täynnä, ja kävin katsomassa äitiä niin paljon kun ehdin ja pystyin. Jokainen vierailu heikkenevän äidin luona oli vaikea. Silti oli jaksettava. Kaikki meni kuitenkin nopeasti, ja kun uutinen äidin kuolemasta pääsiäissunnuntaina tuli, oli se jonkinlainen shokki vaikka olikin odotettavissa. Viime viikon perjantaina olivat sitten hautajaiset. Raskas päivä, joka oli omalla tavallaan kuitenkin onnistunut. Vielä tänä keväänä on odottamassa uurnan lasku, sillä äiti halusi polttohautauksen.  Tunteet ovat menneet aikamoista vuoristorataa, ja oman elämän hallinta on ollut ajoittain melko vaikeaa. Etenkin lohtusyömiseen on tullut lipsuttua, ja olo ei fyysisestikään ole se parhain mahdollinen. Olen ehkä hieman sokerikierteessä. Onpa tämä e

Tämä talvi ja kevät on kulunut aika synkeissä tunnelmissa. Äidin sairaus oli shokki ja vaikka ajatukseen asiasta ehti totutella, hänen kuolemansa oli kova paikka. Suruviesti tuli pääsiäissunnuntaina. Tämän viikon perjantaina on sitten hautajaiset edessä. Näistä syistä johtuen molemmat blogini ovat eläneet hiljaiseloa. Päätin nyt kuitenkin kirjoitella ainakin tänne ja julkaista muutaman kuvan. Vaikka läheinen kuolee niin eteenpäin on mentävä. Siksi uudistin hiukseni taas kesää kohti lyhyempään malliin ja yritin rentouttaa itseäni raskaan viikon keskellä pukemalla jalkaani kevätpöksyt kukkakuosilla ja käymällä kirppiskierroksella. Palailen blogin pariin enemmän sitten kun tämä viikko on ohi.

Eilen olisi taas pitänyt käyttää aivoja ja laittaa se muotoileva alustoppi asun alle. Olin kuitenkin liian laiskalla tuulella ja se jäi laittamatta. Nyt kaduttaa kun joudun katsomaan tuota isoa vatsamakkaraa tuossa. Tiedän, että siitä ei pitäisi välittää, tai ainakin vähintään olisi verhottava se piiloon. Muuten kylllä rakasta asua, kun tuo maha ei vain olisi tuollainen. Tiedän, että sille voi vain itse tehdä jotain. Viime aikoina ei vaan elämäntaparemontti ole ollut se päällimmäinen asia mielessä, sattuneesta syystä. Miksi annan mokoman vatsan sitten häirita itseäni niin paljon, kun muuten pidän tuosta asusta todella paljon. Päällä oli paljon tummaa, mikä on viime aikoina houkuttanut. Asussa on kuitenkin myös väriä, sinisen muodossa. :D  Päällä makkaraefektiä oli tuomassa kirpparilta ostamani H&M:n musta tunika, jossa on sivuhärpäkkeet, jotka eivät nyt näy tuon ruutupaidan alta kun vain vähän. Ruutupaita on myös kirpparilta ja pidän sitä aina auki vaikka se ven