Herätys

Todellisuus antoi taas bitchslapin kasvoille tänä aamuna kun kävin vaa´alla. Ne kaksi kiloa jotka tammikuun aikan olin saanut pudotettua ja helmikuun aikana pidettyä poissa ovat nimittäin tulleet takaisin. Hyvä asia on että ainakaan ne eivät tulleet korkojen kera. Todellisuus siis on että viimeaikojen ruokailut eivät ole menneet putkeen. Syytetyn penkillä istuvat sellaiset itseaiheuttamani asiat kuin ruokailujen epäsäännöllisyys ja yli yhden päivän venyneet herkkuviikonloput. Liikunna puute pienenä negatiivisena bonuksena tähän yhtälöön, niin johan kilojen paluu selittyy.

(Kummasti kyllä housut tuntuu suht löysiltä lihomisesta huolimatta mutta ehkä ne olivat löysät jo heti ostettaessa)

Nyt onkin aika jälleen aloittaa alusta. Käyttöön tulee kalorien laskenta, yhden herkkupäivän politiikka, lenkkeily (näin kevään kunniaksi) ja säännölliset punnitukset kahden viikon välein. Tavoite alaspäin menevä käyrä painon suhteen. Ei mitään sen kummempaa päätavoitetta vain ihan se että suunta kulkisi alaspäin oli se kulku sitten hidasta tai todella hidasta.

Mitäs muuta tähän päivään on kuulunut kun tämä todellisuuteen herääminen? No, olemme sopineet kaikki loput tuntini harjoittelulle. Yhteiskuntaoppi painottuu tässä loppupuoliskolla, mikä on ihan hyvä asia. Kävin tuossa äsken englannin tunnilla, ja huomseksi pitää viimeistellä ensimmäinen vedos kirjallisesta työstäni sinne. Tulin kotiin lämmittämään pakkasesta löytynyttä hernekeittoa ja syömään sitä ennen kuin pitää lähteä takaisin yliopistolle tällä kertaa eheyttävään pedagogiikkaan, jossa teemme ryhmätyötä sarjakuvien käytöstä opetuksessa integraationa historian ja äidinkielen välissä. Kunhan sieltä puoli kuuden jälkeen pääsen käy matkani kaupan kautta kotiin. Loppuilta menee töllöttimen ääressä, opiskellessa sekä scifest juttuja miettiessä.

Tämmöstä tänään.