Narseskan elämää

Kolmas osa meikäläisen kesästä piti kirjoittaa jo aikoja sitten mutta ei ole ollut inspistä. Koska kesän loppu elokuun yhdeksännestä päivästä lähtien oli aika plääh. Kaaduin meinaan työmatkalla sepelin päälle, sain elämäni isoimmat polvihaaverin ja vietin lopputyörupeaman sairaslomalla hoitaen polvea, johon tuli peräti neljä tikkiä. Yllä kuva toveri haavasta ilkeimmillään, ja sen alla kuva lapusta, jollaisia pitelin sitten aikani siinä suojana. Nimesin haavan Tikki-Ykäksi, jonka jälkeen siitä tuli Rupi-Ykä ja tällä hetkellä se on Arpi-ykä. Sellainen oli siis kesäni päätössumma. Palasin kotiin elokuun viimeisellä viikolla. Syyskuun alussa kävin siskojen kanssa kylpyläreissulla featuring siskontyttö ja heti seuraavaksi Helsingissä anopin kera. Siitä lähtien olen vietellyt aikaa kotona. Hakenut töitä, käynyt ammatinvalinnan ohjauksessa sekä opiskellut Saksaan kansalaisopistossa. Olen myös lukenut paljon kirjoja. Nyt ollaan menossa jo lokakuun viimeisessä perjantaiss

Eräänä vapaapäivänäni teimme Timon äidin ja tämän ystävättären kanssa päiväretken Ilomantsin Parppeinvaaran runoilijakylään, joka on siis museoalue sekin. Kävimme myös Ilomantsissa hermannin viinitilan viinikaupassa, sekä Ilomantsin vanhassa vesitornissa sijaitsevassa viinikahvilassa. Museoalueen lipunmyyntipisteen kanssa samassa rakennuksessa oli luontonäyttely, missä oli paljon erilaisia täytettyjä eläimiä, ja tietoa luonnosta ja eläimistä. Alueeseen kuuluin runonlaulajan mökiksi sisustettu rakennusa, jossa opas soitti meille kanteletta ja kertoi joitain tietoja runonlaulajista ja näiden historiasta. Hön kertoi myös erilaisista kanteleista. Kanteleensoitto oli oikein kaunista, ja tupa oli hyvin tunnelmallinen ja ihanan vanhanaikainen. Talonpoikistyylissä ja miljöössä on usein sitä jotakin. Vaituvana näyttelynä runonlaulajan pirtissä oli kettunäyttely, joka oli ehdottomasti nähtävä. Se oli aika hauska. Siinä oli erilaisia kuvia ketuista, täytettyjä kettuja