Narseskan elämää

(Kuva viime joulukuulta kun olin menossa katsomaan Ukkosmaineen keikkaa) Hermoraunio tässä hei! Tänään olisi taas pitkän välin jälkeen tunninpito edessä, ja vieläpä lukiolle... jolle opettamiseen en omaa kovin hyvää itsetuntoa vieläkään, siitä on vielä sikapitkä aika kun lukioryhmälle olen viimeksi mitään pitänyt. Jotenkin tuntuu vaikealta ihan vaan siinä suhteessa että sisällöllisesti lukiossa tulee opettaa paljon laajempia asioita kun yläkoulussa. Viimeksi lukion opettaminen oli myös perusharkan alkuosiossa, niin ne myös menivät huonommalla menestyksellä. Toivottavasti nyt olen oppinut siihen, ettei minun tuntini edes tarvitse mennä täydellisesti. Olenhan vasta harjoittelija. Aina on parantamisen varaa muutenkin. Opettajatkin ovat vai ihmisiä! (me vasta harjoittelevat etenkin ;)) En tiedä onko näiden asioiden tunnustaminen järkevää. Koska tulevaisuudessahan mahdolliset työnanatajat voivat minut googlettaa, niin tällainen epävarmuuksien esillä olo internetin ihmee

.......niin matkustaisin Englantiin, vaikkapa tuonne Lontooseen.... En ole matkustanut ikinä missään, ja se harmittaa minua. Lähin ulkomaanmatkaa miltei vastaava juttu oli, kun olin jollain risteilyllä Ruotsin satamassa. Ei kyllä paljoa lohduta, koska sitä nyt ei oiken voi ulkomailla matkustamiseksi oikein laskea, jos ei käy edes maissa.  Jos nyt yhtäkkiä minulla olisi tarvittava määrä rahaa, ja aikaa, matkustaisin oitin Englantiin. Se on aina ollut minulle matkustushave numero yksi. Haluan nähdä Lontoon, käydä British Museumissa, ajelemassa kaksikerroksisella bussissa, näkemässä Lontoon London eyestä jne. Myös matkailu muualla Englannissa kelpaisi. Joku muu kaupunki tai vaikka Englanin maaseutu. Kaikki kävisi. Haluan! (Nuo yllä olevat kortit ostin viime kesänä kun kävin Helsingissa Accesories liikkeessä, ja alla olevan telephoneboxin sain tuliaisikis ystäviltäni jotka kävitvät Lontoon matkalla.) En oikein tiedä mistä britti-innostukseni on saanut alkuns

No niin, tällä kertaa ei tullut älyttömän pitkä postaustauko ;) Jospa tämä blogin pitäminenkin alkaa sitten pikkuhiljaa sujumaan hieman paremmin. Ennen kuin menen asiaan, niin saattee muutaman ihqun kuvan, joita otin pari viikkoa sitten.   Esimerkiksi tämän hello kitty kellon olen halunnut täällä esitellä jo himopitkään. Sain sen joululahjaksi kaverilta, ja Rrrrrakastan sitä. Poikaystävä eli herra Timo vähän purnasi, että on aika tyttömäinen kello mutta antoi kuitenkin minun sen tuonne seinälle laittaa. Eteiskello, pidän sitä viisi minuuttia edella, niin enpähän myöhästy mistään. (silti tulee välillä kiire, möh...) Sitten halusin myös esitellä meidän jääkaapin magneettikokoelman. Olen aika tyytyväinen siihen, vaikka toki lisäyksetkin kelpaisivat ;)  Kaikkien tekstit eivät näemmä näy kokonaan mutta saatte jonkinlaisen kuvan niistä. Tuo ylin missä on kaksi mummelia, niin se on sellainen joka on miulla ja eräällä kaverillani molemmilla. Sen teksti liittyy ystävyyten, j

Ei ole kovin hyvin tämä blogin aktiivisempi päivittely lähtenyt käyntiin. Pari viime viikkoa on tullut kyllä otettua enemmän tai vähemmän rennosti. Luulisin kuitenkin, että ihan hyvästä syystä. Tuntui että tarvitsin tuossa hieman rentoutumista ja lepoa opetusharjoitteluiden välissä. Etenkin kun tähän kevään harjottelun oheen olisi tulossa liuta muitakin opintoja. (jotain nyt ainakin). Syventävä (ja viimeinen) opetusharjoittelu siis alkoi tänään. Perinteiden mukaisesti olen sekaisin kuin seinäkello vielä tässä vaiheessa, kun infoa on kaadettu päänuppiin oikein kaatamalla eivätkä sävelet tosiaan ole selkeät vielä oikein minkään suhteen. Vaan jospa se siitä... Positiivista on, että saatan (varmaan pääsenkin) päästä opettamaan lukion kakkoskurssia, joka on aina ollut miun alltimefavourite vaikka en sitä ol,kaan vielä koskaan opettanut, mutta aiheet on lähellä sydäntä ja niin edespäin. Se on kivaa. Muut harjoittelun suhteen ei sitten vielä olekaan oikein päähäni rekisteröitynyt kun

Minua ahdistaa kirjoittaa tänne ilman yhtään kuvaa, joten piti laittaa tuo vanha nallekuva tämän postauksen alkuun. Otin tuon kuvan joskus loppukesästä viime kesänä. Se oli tivolipalkinotni narunvedosta. Nykyäänhän nallukalla on aivan eri koti kun minulla. Tulin antaneeksi sen siskontytölleni, jolla se taitaa olla tarharepussa koristeena, ainakin oli viimeksi kun näin siitä vilauksen :) Söpö se on, ja välillä harmittaa että annoin sen pois. Toisaalta on hyvä tietää että se ilahdutti pientä piepanaa, ja on saanut hyvän kodin :D Se nallesta. Oikeastihan minulla oli jotain aivan muuta sormienpäissä, kun aloin tätä postausta kirjoittamaan. Nythän se ajatus on tietenkin jo ehtinyt nallehuuruissa kadota. :D No, eiköhän se jonkinlainen asiantynkä saada tähänkin tarinaan, kunhan vähän aikaa antaa sormien viilettää näppäimistöllä.  Niin, olen tosiaan pitänut tätä blogia hieman jäissä, koska en oikein tiedä mikä tämän tarkoitus on. Ei tämä ainakaan mikään yleisömenestys ole, joten l