Narseskan elämää

Tänä kesänä olen jälleen töissä, ja kesästä nauttiminen pitää typistää vapaapäiviin ja miksi ei myös pieniin hengähdyshetkiin töiden ohessa, olenhan töissä kauniissa maisemissa.  Kesällä aion: käydä uimassa.. mennä piknikille. . maistaa jotain uutuusjäätelöä.. käydä yölenkillä.. tehdä reissun Helsinkiin ja mennä siellä Ed Sheeranin keikalle Pukeutua mekkoihin, ja hameisiin... Lukea kirjaa ulkona ja nauttia auringosta.. Syödä paljon mansikoita.. Toteuttaa jonkin luovan kirjoittamiseen liittyvän projektin.. Mitä juuri sinä aiot tehdä kesällä?

Törmäsin blogien maailmassa haasteeseen, jossa on tarkoitus päivittää "oikeita kuulumisia" , ja koska en ole pitkään aikaan kirjoittanut, ajattelin, että tällainen postaus olisi paikallaan. Inspiroiduin niin sanotusti. Ja inspiraationi sain seuraavasta blogista : Mitä luimme kerran Mitä oikeasti kuuluu? Minulle kuuluu oikeasti enimmäkseen hvyää. Olen aloittamassa kesätyöt 15. 5 ja olen siitä innoissani. Kevään tulo on ollut ihanaa ja nautin huhtikuun lopun lämpimistä päivistä oikein antaumuksella. Kävin esmerkiksi torilla jääkahvilla, ja vietin aikaa siskon perheen luona.  Ei minulle kuitenkaan kuulu pelkkää hyvää, vaan kaikkea hyvää ympäröi myös väistämättömät ärsytykset ja huolenaiheet: takatalvi, tulevaisuuden suunnitelmien aukinaisuus kesätöiden jälkeen ja  ne satunnaiset päivät kun oma naama ja kroppa ei miellytä sitten yhtään. Mutta enimmäkseen koitan nauttia niistä hyvistä asioista, rakkaudesta, ystävistä, hyvistä kirjoista ja hetkessä elämis...

Taas tekee mieli kirjoittaa, vau! Tällä kertaa ajattelin tehdä jälleen uuden faktapostausken, koska kukapa ei rakastaisi lukea turhaa nippelitietoa, joka koskee minua. Hah. Itse rakastan lukea muiden blogeista erilaisia faktoja ja asioita heistä ja heidän elämästään. Tällä kertaa tarjoilenkin teille itsestäni kymmenen aivan uunituoretta, ennenkuulumatonta faktaa höystettynä yhtä monella selfiellä.  :D  1. Olen tehnyt tänä syksynä paljon uusia asioita. Olen aloittanut Saksan opinnot kymmenen vuoden tauuon jälkeen aivan alkeista, olen tutustunut uusiin ihmisiin ja olen käynyt ammativalintapsykologilla. Siinä on jo aikamoinen määrä uusia juttua. 2. Kirjastosta on tänä syksynä tullut hengailupaikka numero ykkönen minulle. Jotenkin kirjahyllyjen välissä haahuilu ja kirjan selkämysten hiplailu luo rauhallisen ja hyvän fiiliksen sieluuni. Kirjastossa löytyy myös erilaisia soppia, joissa voi lukea tai vaikkapa kirjoittaa. Ja kyllä muuten on helpompi keskittyä. L...

Miksi aika kuluu niin nopeasti? Miksi talvi ei jo lopu?  Miksi loskasäässä kävellessä onnistun aina astumaan lätäköihin? Miksi herkuttelua on niin vaikea vähentää? Miksi valvon aina liian myöhään öisin? Miksi 1-vuotiaalle on yllättävän vaikea keksiä syntymäpäivälahjaa? Miksi kaikki innostukset tapahtuvat kausittain? Miksi en jaksa laittautua enää juurikaan? Miksi Seppälää ei enää ole?  Miksi nyt en meinaa keksiä hyviä miksi-kysymyksiä vaikka niitä muuten aina putkahtelee mieleen vähän väliä? Miksi netissä hengaamiseen turhien asioiden parissa saa kulumaan niin paljon aikaa? Miksi lainaan aina uutta luettavaa kirjastoista vaikka lainassa on jo hirveä määrä kirjoja ennestään? Miksi kolmekymppisiä naisia syyllistetään siitä, jos eivät ole hankkineet lapsia? Miksi äitejä syyllistetään milloin mistäkin kun ennen sitä on syyllistety siitä etteivät ole äitejä?  Miksi netti on täynnä tyhmiä anonyymikommentteja? Miksi facebookin kommenttiboxeissa tyhmyys use...

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi Suomessa itkeminen ja negatiivisten tunteiden näyttäminen on niin suuri tabu eikä itkuherkkiä ihmisiä ymmärretä. Itkeminen on jotain mitä pitää välttää viimeiseen asti, ja jos siihen ei pysty pitää vähintäänkin mennä piiloon itkemään. Mikä siinä itkemisessä on niin kamalaa? Minut kasvatettiin, kuten varmasti monet muutkin, periaatteella jonka mukaan itku ei auta markkinoilla. Itkeminen ei ehkä korjaa mitään ongelmia mutta se auttaa päästämään pahat tunteet ulos, sillä on puhdistava vaikutus. Ainakin minulle. Kun pienenä ja nuorena itkin minua verrattiin usein isäni tätiin, joka oli myös kuulemani mukaan ollut herkempi. Itkeminen nähtiin negatiivisena, sitä ei missään nimessä saanut tehdä. Koska se ei auta mitään, koska siinä ei ole järkeä, koska sitä ei haluttu nähdä. Jos minulla oli paha mieli jostain ja itkin minut saatettiin käskeä lopettamaan tai menemään omaan huoneeseeni. Kuulin myös vitsailua siitä, että itkin esimerkiksi Leijonakuninga...

Mietin usein kaikenlaista. Etenkin jos on hieman alavireinen päivä, enkä osaa tarttua mihinkään tekemiseen, putkahtelee mieleen monenlaisia ajatuksia. Joskus ne ovat  joitain melko turhiltakin tuntuvia ajatuksia mutta ajatuksia yhtäkaikki. Ajattelen hereilläoloajastani varmaan reilusti yli puolet. Minulla on vaikeuksia hiljentää ajatuksiani, olla ajattelematta mitään. Siksi inhoan hiljaisuutta ja taustalla on oltava jotain melua koko ajan. Muuten hukun ajatuksiini. Ylläoleva kuva liittyy tähän aiheeseen siinä mielessä, että äsken päähäni pälkähti ajatus, oikeastaan kysymys siitä, miksi kahvi aina tuoksuu paremmalta kuin miltä se maistuu? Se on jännä juttu. Kysymys tuli mieleeni kun makoilin sängyssä lukemassa jotain kännykästäni ja yöpöydällä mukana ollut mukillinen kahvia alkoi tuoksua erittäin hyvälle. Jotenkin se tuoksu ei vain koskaan toteudu maussa.Kahvin suhteen olen sitä mieltä, että juon sitä ennen kaikkea tottumuksesta ja siksi, että se tuoksuu niin pirun hyvältä....

Olen bujoillut nyt enemmän ja vähemmän viime keväästä asti. Innostus vain kasvaa koko ajan. Minulla on tällä hetkellä bujona tuollainen Otavan kovakantinen pistesivuinen muistikirja. Olen ollut siihen ihan tyytyväinen. Ensivuodeksi minulla on varattuna tuolla pistesivuinen Moleskine, koska halusin kokeilla sellaista välillä. Marras- ja joulukuu mennään nyt sitten vielä tällä.  En ole kovin hyvä käsialaltani tai huippu piirtämään tai mitään mutta harjoitellessa sitä oppii. Joitain tracker-juttuja kokeilen vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla. Välillä niiden täyttö vain tuppaa unohtumaan. Tykkään ennen kaikkea vaihdella viikkonäkymiä erilaisiksi. Ja kokeilla erinäköisiä listaustapoja tai trackereitä. Kuukausinäkymä taas on ollut viime aikona melko samantyylinen joka kuussa. Tässä enemmän sitten meikäläisen Marraskuun juttuja. Viikkonäkymiä en tee juurikaan etukäteen valmiiksi vaain yritän aina sunnuntaisin tehdä seuraavan viikon. Tässä ei ole nyt viikkonäkymiä näkyvillä m...

Tänään alkoi lokakuun viimeinen kokonainen viikko. Koko syksy on kulunut tähän mennessä järjettömän nopeasti. Itsehän tulin Seinäjoelta kotiin silloin elokuun lopussa. Syyskuun alku häämötti jo. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Täytin 30-vuotta, ja juhlin sitä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin kavereiden kanssa remuten ja sitten sukulaisten kakkukahveilla, joilla olivat myös tuoreimman kummityttöni perhe. Ensimmäisissä juhlissa oli meiningit kohdillaan ja päivänsankarilla lahjaksi juuri samana päivänä saatu oma fiini lasi. Kuvia ei tullut hirveästi otettua mutta muutama pärstäkuva minusta itsestäni löytyy. Lahjaksi sain paljon kivoja juttuja, joista esillä tämä Timolta saamani Wonder Woman. Tulin kuulemma siitä Timolle mieleen. Itse ostin synttärilahjaksi itselleni tuollaisen Doctor Who -aiheisen Tardis-mekon, joka ehti tulla vasta ennen sukulaissynttäreitä. Kuva otettu pari päivää ennen kyseisiä kekkereitä. :D Joskus kun hovikouvaaja ehtii o...

Shortsihaalari ja kukkaneule H&M, sukkahousut Citymarket Tänään oli #lupanäkyä päivä, johon minäkin osallistuin niin sen lanseeranneen Vaakakapinan Läskimyytinmurtajat facebook-ryhmässä kuin Instagramissakin, ja jopa omalla facebookseinälläni. Osallistuin pukemalla päälleni kivoja asuja, joiden pitämisten olen arastellut syystä tai toisesta. yhtä hyvin olisin voinut päivän kunniaksi myös tehdä jotain, mitä en ole ennen uskaltanut tehdä. Nyt kuitenki  mentiin enemmän  tämmöisissä pinnallisemmissa tunnelmissa. Minulla on lupa olla olemassa sellaisena kuin olen, lupa pukeutua miten haluan ja tehdä, mitä haluan huolimatta siitä,että olen ylipainoinen. Jokaisella on koostaan riippumatta lupa tuoda omaa personallisuuttaan esille pukeutumalla aivan juuri sillä tavalla kuin haluaa, ja tekemällä niitä asioista mistä nauttii. Itse kävin päivän aikana ulkona kahdella eri asulla, joissa kummassaki minulla on ollut omat epäilykseni.  Ensimmäisiss kuvissa ...

Blogeissa pyöri jokin aikaa sitten, ja pyörii kai vieläkin tällainen aikuisten kaverikirja kysymyssarja. Olen jo pitkään ajatellut, että voisin tekaista itsekin sen mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt kuitenkin tartun toimeen, ja vastailen kysymyksiin. Kuvituksena pari viikkoa sitten otettuja kuvia lähipuistosta. Nimeni on : Katja Jotkut tosin kutsuvat minua : Nahkikseksi (insideläppä tyyppien kanssa joiden seurassa vietin kymmenen vuotta sitten vuoden Joutsenon opistossa), Nalleksi (Timo :D). Olen syntynyt: Vuonna 1987 eli tuossa syksyllä olisi ne kolomekymppiset edessä. Lapsuuskotini langallinen puhelinumero: En muista kuin alun..se oli 645... Pienenä olin ihan varma,että minusta tulee isona: Näyttelijä, toimittaja tai kirjailija. Mutta isona minusta tulikin: Se on vielä hieman vaiheessa. Kesäksi olen menossa kuitenkin museo-oppaaksi :D Täydellinen puoliso: On tukena, tykkää pelleillä elikkäs piluilla, ja rakastaa ehdoitta sekä on luotettav...

Elän jotan kummallista itseni etsimisen aikaa niin täällä blogimaailmaissa kuin muuallakin. En tiedä onko syynä syksyllä koittavat pyöreät syntymäpäivät. Kolmenkymmenen täyttäminen tuntuu edelleen niin utopistiselta. Vastahan olin sellainen häthätää 20 vuotta täyttänyt nuori aikuinen. Nytkö sitten pitäisi olla täysin valmis ja aikuinen. No, tuskinpa. Valoa näkyy tänä keväänä kuitenkin monessa suunnassa. Olen saanut kesäksi töitä Seinäjoelta museo-oppaana. Asuminenkin kesän ajan paikkakunnalla on järjestynyt, mutta siitä en asunnon omistajan toiveesta laita mitään tarkempia tietoja sosiaaliseen mediaan. Työt alkavat kesäkuun alussa ja jatkuvat syyskuun alkuun saakka. Sitä ennen olen kevään ajan uravalmennuskurssilla, johon pääsin työkkärin kautta. Sieltä saan apua myös kesän töihin orientoitumiseen. Olo tällä hetkellä on siis oikein toiveikas. Lisäksi tänä keväänä (ihan lähiaikoina) minulle on syntymässä uusi kummilapsi. Toukokuun alkuun on Timon kanssa suunniteltu Helsingin reis...

Pitkän tauon jälkeen on aina vaikea palata takaisin blogin pariin mutta yritetään nyt kuitenkin. Ajattelin aloittaa kertomalla hieman, mitä tällä välin on elämässäni tapahtunut. Vähän sellaiseen hullunhauskaan listaustyyliihn. (kuvituksena pari kuvaa maanantailta) - Helmikuussa loppuivat työt ja palasin taas työttömien kastiin. heti töiden perään kävimme sukureissulla Imatran kylpylässä. Josta jäin sitten ystäväni luo pariksi päiväksi kylään. - Värjäsin  hiukseni taas punaiseksi. Tai oikeastaan enemmän oranssiksi. Kyllästyin maantienharmaaseen hiusväriini - Olen pelannut Sims 4:sta yli 100 tuntia - Olen lähetellyt työhakemuksia opettajan paikoista ympäri suomea ja miettinyt olisiko olemassa jotain muutakin mitä voisin työkseni tehdä - Kävin työnhakuvalmentajalla ja ensiviikolla pitäisi alkaa jonkun Uratuunaamoon. Saa nähdä onnistunko saamaan siitä apua työnhakuuni - Kävin Lahdessa ystäväni luona, joka muutti sinne vuoden alusta. Samalla kävin siellä ...

Yli kuukausi on vierähtänyt viime postauksesta, Jotenkin on ollut sitä suurempi kynnys tulla jälleen postaamaan, mitä pidempään on ollut postaamatta. Syksy on ollut täynnä jännitystä ja ehkä vähän stressaamistakin mutta myös paljon kivoja asioita. Syyskuun puolella kävin Helsingissä kaverin kanssa, ja reissu sinne oli oikein onnistunut. Olen käynyt myös monessa leffassa. Viimeksi viimen viikonloppuna kahdessa. Perjantaina ystävän kanssa katsomassa Tom Hanksin tähdittämän Infernon ja lauantaina Timon kanssa Marelin Doctor Strangen, jonka pääosassa oli ihana Benedict Cumberbatch. ;) Kävimme Timon kanssa myös ravintolassa syömässä. Ja postauksen kuvat ovat lauantailta. Päällä oli mekko Kapphalista, joka on ostettu viime syksynä. Lindexin neule, jonka löysin pari kuukautta sitten kirpparilta. Ja kaulassa koru, joka on ostettu toissa kesänä Kuopiosta. Koska vakipaikkaamme Rossoon ei mahtunut, menimme  tällä kertaa syömään Martinaan. Timo meni klassisella pitsal...

Näemmä minulla on täällä luonnoksissa kuvia viime viikon maanantailta :D Eli viikko sitten päälläni ollut asu ja kasvoillani ollut meikki. Ja pari muutakin kuvaa viime maanantailta. Hyvin menee tämä meikäläisen reaaliaikainen bloggaaminen. :D Koska tältä päivältä ei nyt ole kuvia niin voinen ihan hyvin palata viikko sitten taphtuneisiin asioihin ja tunnelmiin ;) Sen voin sanoa, että tänään vaattteitteni värit olivat aika vastakohtaiset tuolle viime viikkoiselle oranssille ja siniselle asukokonaisuudelle, Kaapissani hiljaiseloa ennen viime maanantaita viettänyt oranssi H&M Divided mekko sai kehujakin töissä. Ja mikäs sitä kehuttaessa. Se on pirteän värinen. Täytyy ottaa se useammin käyttöön. Hetken jo mietin että pitäisikö siitä luopua mutta näemmä se toimii päälläni edelleen oikein mukavasti, Olen nyt helmikuuhun asti museolla töissä palkkatuettuna museo-assistenttina ja saan muun muassa lukea mielenkiintoisia historiasta kertovia kirjoja ja kirjoittaa hi...