Narseskan elämää

Vuosi on vaihtumassa hyvinkin piana, ja oli aikaa aloittaa vuoden 2019 bullet journalin valmistelu. Uutena bujonani toimii Putinki kelta-vaaleansinisillä kansilla. Ostin sen jo kesällä odottamaan.  Vuoden kansisivulle yritin taiteilla planeettoja ja tähtiä. Piirtämiseni kaipaa vielä harjoittelua mutta onneksi sitä piisaa bujon kanssa leikkiessä. Saattaa olla, että vuoden edetessä piirrän tuolle etusivulle vielä lisää jotain. Nyt se on tällainen. Seuraavaksi tein itselleni Keyn, missä siis näkyvät bujossa käyttämäni merkit ja niiden tarkoitus. Sen viereisellä sivulla ei ole vielä mitään. En ole oikein vielä päättänyt, mitä tekisin siihen. Seuraavaksin bujostani löytyy Future Logi. Eli suomeksi tulevaisuusloki. Tein siitä aika yksinkertaisen. Tarkoitus on listata jokaisen kuun alle vuoden tulevia tapahtumia, niin ne näkee yhdestä paikasta kerralla. Saattaa olla, että koristelen tätäkin aukeamaa hieman vuoden edetessä.En ole vielä täyttänyt siihen mitään mutta ha

Minusta on aina mielenkiintoista lukea blogeista, mitä muut ovat saaneet joululahjaksi. Tai katsella youtubesta videoita samasta aiheesta. Siksipä ajattelin kirjoittaa tänne omaankin blogiin siitä, mitä se pukki toi jouluaattona 2018! Ensimmäinen juttu on Gorillapodi, jota toivoinkin lahjaksi, sillä haluaisin kokeilla videoiden tekoa. Siihen saa kännykän telinöityä. Olen jo vähän sitä testaillutkin. En tosin ole tehnyt vielä mitään julkaisukelpoista. Se on myös kätevä siihen, jos haluan katsoa jotain pidempaa kännykästä niin voin silloinkin asettaan sen telineeseen.  Sain joululahjaksi myös erittäin coolin Doctor Who vuosikalenterin tulevalle vuodelle. Jokaiselle kuukaudelle on oma Tohtorinsa, ja jokaiselta jokin lainaus. Ensi vuosi tulee olemaan hyvin tyylikäs ainakin kalenterin osalta. Paketeista kuoriutui myös hieman kosmetiikkaa. Sain tekoripset sekä Viva La Divan Nudie One luomiväripaletin. Paletin värit on aika  hyviä perusvärejä luomiväriookkien luo

Oikein ihanaa joulua teille kaikille. Laitoin Timon ottamaan pari kuvaa aattoillan asustani. Jouluaatto on sujunut mukavasti. Aamulla katsoin Joulupukin kuumaa linjaa. Sitten autoin torttujen leipomisessa. Kävimme Timon kanssa päiväkävelylläkin.  Nyt sitten saunanraikkaana odottamaan joulupöytään pääsyä <3 Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy tämän vuoden joulukalenteri. Oikein hauskaa ja ihanaa joulunaikaa kaikille! <3

Vietämme joulun täällä Lieksan suunnalla, jonne saavuimme eilen. Tänään sitten kävin aamulla kirkossa joululaulumessussa anopin kanssa. Kävimme myös viemässä haudoille kynttilöitä. Lieksan kirkon eteisessä oli Eeva Ryynäsen taidetta myös esillä. Puusta veistettyjä enkeileitä. Kirkossa laulettiin jumalanpalveluksen sisällä kauneimpia joululauluja. Olin iloinen, että yhtenä kappaleena oli yksi ehdottomista lemppareistani eli Varpunen jouluaamuna.  Lieksan kirkon alttaritaulu on upea. Sekin on lasinen ikkuna ja risti, josta näkee ulos. Kirkko oli hyvin valoisa ja tunnelmallinen. Täytyi ottaaa kuva myös ulkoa. Sekä vanhasta kellotapulista. Lieksan hautausmaalla vein oman kynttilän muistolehtoon kaikkien poismenneiden läheisten muistolle. Hyvää joulua sinne jonnekin Mummi, Ukki, Isä ja äiti <3 Iltapäivällä kävin kuvailemassa täällä Timon vanhempien kodin lähellä. Täällä ainakin on luvassa todella valkoi

                                                          Lahjaproblemaatiikkaa Jouluun oli enää muutama päivä, ja Inkalla oli missio. Hänen oli löydettävä Henkan joululahjapiilo. Poika oli koko syksyn hehkuttanut kuinka upean ja mahtavan, äärimmäisen avaruuden ja koko maailmakaikkeuden parhaimman lahjan, hän oli Inkalle hankkinut. Henkan mukaan lahja oli juuri sitä, mitä Inka oli aina toivonut vaikkei ehkä ollut tiennyt toivoneensa. Eikä Inka voinut jäädä huonommaksi, joten hänen olisi löydettävä tuo lahja, jotta hän osaisi suhteuttaa oman lahjansa Henkalle oikein.  Tämä olisi Inkan ja Henkan ensimmäinen yhteinen joulu yhteenmuuton jälkeen, jotan kaiken olisi oltava täyellistä. Siksi Inka nyt etsi epätoivoisesti lahjaansa. Kun Henkka oli sinä aamuna lähtenyt syyslukukauden viimeiselle luennolleen yliopistolle, oli Inka aloittanut asunnon käääntämisen nurin, heti ulko-oven kolahdettua kiinni. Neljän tunnin aikaikkuna, jonka aikana Henkan luento olisi ohi, oli aika pieni mut

Punaista ja hopeaa tai punaista, vihreää ja valkoista kullalla höystettynä korviin... Punaista ja pitsistä päälle.. Kasvoille hymy, ja mielelle jouluinen olo.. ....Siitä on jouluaaton asu syntyvä!

Tänään ajattelin kirjoitella teillä muutamasta oudohkosta jouluun liittyvästä tavastani tai muistostani. Kuvituksena hieman kuvia meidän kodin joulukoristuksista.  1. Joulutortuthan ovat monen suurta jouluherkkua. Itse tykkään siitä voitaikinasta jo raakanakin, ja  joskus minulla on tapana syödä sitä jäisenä pakkasesta (ei, en edes häpeä) :D 2. Tykkään joululahjojen paketoinnista vaikka en edes ole kovin hyvä siinä, ja se on aina aikamoista sähellystä. 3. Yksi lempijoululauluistani on Smurffien biisi Mikä joulu - mikä Boogie. Jammailen kotona usein sen tahtiin ja muistan sanat melkeinpä ulkoa. 4. Olen esittänyt aikoinani joulupukkia lapsille tarkoitetussa jouluiltamassa. Oli silloin 15-vuotias, ja luulenpa että minun pituudellani ja äänelläni (edes "möreämmäksi" muunnetulla) tuskin on ketään huijattu. 5. Kun olin pieni, isäni kävi joulupukkeilemassa sukulaistensa luona. Kun näin hänen valmistautuvan puuhaan kysyin, miten isä voi olla pukkina kun ei ole o

....Jatkoa edellisestä... Herra nuuttipukki katsoi erittäin vaikeasti alas roikkuessaan naapurin katolta. Häntä katsoivat pienen pojan kasvot; pakkasesta punehtunut nenä ja kirkkaat silmät. Tuo ilmestys esitti kysymyksensä uudestaan. "Kuka sä oot, ja mitä teet meidän katolla?"  Nuutti herra kuitenkin oli niin äimistynyt siitä, että oli jäänyt kiinni verekseltään tuhotöistä, ettei osannut vastata. Pieni poika kohotti olkiaan, ja juoksi sisälle taloon huutaen äitiä. Mies, Nuuttipukki siis, havahtuin samalla hetkellä kuin transsista ja yritti irrottautua jouluvaloista nilkkansa ympärillä. Onneksi hän oli roikkumassa jo senverran alhaalla, että mätkähtäisi vain pienesti pehmeään lumeen. Ennen kuin hän kuitenkaan pääsi irtautumaan palasi poika äiti kintereillään. Ja millainen äiti. Mitään niin kaunista mies ei ollut nähnyt koskaan, ainakaan omasta mielestään. Nainen on melko nuoren näköinen ollakseen jo äiti. Hänen hiuksensa tuivertui tuulessa kehystämään kauniita

Jatkoa edelliseen... Joulunvihaajan, Nuuttipukiksi tituleeratun miehen käytös oli lähtenyt siis käsistä, ja muutosta tarvittiin. Tilanne näytti jouluisassa pikkukaupungissa jo vaikealta. Ilkivalta lisääntyi sen joulun alla koko ajan lisää. Mies kävi jos yleisten paikkojen lisäksi viemässä jouluvaloja ja koristeita toisten pihoilta jättäen jälkeensä ilkeitä viestejä. Kuten niin usein ratkaisu löytyi erään äiti-poikakombon avulla. Kaupunkiin muuti leskinainen nuoren poikansa kanssa. He olivat myös joulunrakastajia, aivan hulluja jouluhörhöjä. Sopivat siis joulukaupngin porukkaan todella mainiosti. He muuttiat aivan herra Nuuttipukin naapuriin, ja koristelivat talonsa edustan kaikella jouluisalla ennen kuin ehtivät purkamaan edes kaikkia muuttolaatikoitaa. Niin paljon he rakastivat joulua. Tästäkös herra Nuutti suivaantui, ja hiipi eräänä iltana uusien naapureidensa pihaan aloittamaan tihutyönsä sielläkin. Hän kiipesi talon katolle, jossa jouluvalot loistivat,  ja alkoi riipi