Narseskan elämää

Kirjoittaminen on ollut aina paljon helpompaa minulle kuin puhuminen. Itseilmaisun keinona siis. Puhun kyllä paljon (kyllä vain..jos tunnette minut tiedätte tämän jos ette tunne kovin hyvin voi se tulla yllätyksenä) mutta osaan ilmaista itsenäni paljoi selkeämmin kirjoittamalla. Kun puhun tulen usein väärinymmärretyksi mutta kirjoittamalla kaikki on selkeää. Kirjoittaminen on siis tunnepuolen juttu minulle. Se on myös niin paljon muutakin. Rakastan päiväkirjan kirjoittamista, rakastan blogin kirjoittamista, ja rakastan luovaa kirjoittamista. Olen välillä vain hieman huono pääsemään alkua pidemmälle. Ideoita riittää mutta toteutus kusee hieman liian usein. Tai vähintäänkin kerran aloitettu kirjoitus jää pian kesken ja tietokoneen muisti täyttyy tuhansista aluista ilman loppuja. Oli kyse sitten blogipostauksesta, tarinasta, tai romaanikäsikirjoituksesta. Viime syksynä ja tänä talvena, kun olen ollut kirjoituskursseilla, olen nauttinut niistä suunnattomasti. Olen samalla kui...

Ruusu rannalla Näkökulma 1 Olin tullut rannalle kävelylläni. En ollut oikeastaan millään tavalla suunnitellut haluavani päätyä juuri tänne ja tähän paikkaan. Olin vain lähtenyt päämäärättömäsi kävelemään. Kulkenut sinne, minne jalat kuljettavat. Aivan hyvin se, mitä näin, oli kohtaloa ja oli tarkoitettu, että löytäisin sen; ruusun, jonka joku oli jättänyt rantakivelle aivan lähellä rannan tuntumaa. Mokoma herätti minussa paljon ajatuksia. Miksi ja mistä se ruusu oli tullut? Mahdollisuuksia oli minun nähdäkseni monia. Itse toisin ruusun rannalle ehkä jonkun kuolleen muistolle. Tätä ajatellassani mieleeni juolahti pelottava ja jännittävä ajatus. Mitä jos tämä ruusu oli jätetty tänne jonkun sarjahukuttajan uhrin muistoksi. Olin kuullut sarjahukuttajasta palon juttua mutta en tiennyt oliko hän koskaan ollut näillä rannoilla.  Jos joiltain hysteerisiltä tädeiltä kysyttäisiin he vannoisivat nähneensä sarjahukuttajan jokaisen puskan takana, jokaisen rantakiven kolossa ...

Olen nyt tänä syksynä ollut luovan kirjoittamisen kurssilla kansalaisopistolla, mikä on ollut erittäin mukavaa. Ajattelin, että voisin joitain sen aikana kirjoittamiani tekstejä julkaista blogissa. Tässä tulee ensimmäinen niistä. Muutenkin olisi kiva aina välillä julkaista tekstinpätkiäni täällä. Ainakin sellaisia, joita en muissakaan kanavissa usko koskaan julkaisevani ;) Julian pako Julia raotti vessan ikkunaa. Hän yritti katseellaan arvioida mahtuisiko hän siitä ulos. Ehkä jos oikein pinnistäisi, ikkunan läpi tunkeutuminen onnistuisi. Oli päästävä pois. Julia ei ollut kuvitellutkaan, että treffit hänen netissä tapaamansa miehen kanssa menisivät kovinkaan hyvin, mutta tämä ilta oli totisesti ollut katastrofaalinen. Tosin kenen idea olikaan ollut sopia tapaaminen miehen talolle? Ties vaikka tyyppi olisi suunnitellut ihmispuvun tekemistä Julian ihosta. No, tuskin sentään, Julia naurahti. Mies oli hieaman outo mutta tokko nyt mikään sarjamurhaaja.  Paljonkohan oli kul...