Narseskan elämää

Metsäretki Pikkukaupungin tie oli kuoppainen ja märkä kesäsateen jäljiltä. Pekko ajoi rajoitusten mukaan, ja kuunteli samalla sääennustusta. Myöhemmin yöllä oli nousemassa myrsky, joten oli paras pitää kiirettä. Ensin täytyi kuitenkin käväistä pikavisiitillä huoltoasemalla. Sääennustus vaihtui Leevi and the Leevingisin Teuvo Maanteiden kuninkaaseen, ja Pekko hyräili mukana. Välillä oli vilkaistava kelloa. Auton lämpötila tuntui kuumalta. Kurkkua kuristi, suuta kaivoi. Olo oli epämukava ja se enteili ukkosta. Kyltti, jossa kerrottiin seuraavan shellin olevan noin parin sadan metrin päässä loi Pekkoon toiveikkaamman olon. Tiukka käännös oikeaan, lipuminen parkkipaikalle. Pekko nousi autosta ja tunsi ilmavirran kasvoillaan. Ensimmäinen homma oli käydä vessassa. Huojentunut olo, vähän aikaa edes. Vessassa ei ollut jonoa. Vessasta tultuaan Pekko alkoi kerätä huoltamon kaupan puolelta ostoksia; lapion, köyttä, hetken epäröinnin myös rasiallinen matoja eksyi koriin. - Meh...

Unelmien kesätyöpaikka Tivoli on jokaisen nuoren miehen unelmien kesätyöpaikka. Mikä olisi sen parempaa kuin työskentely ulkoilmassa, katsellen laittiessa kirkuvia tyttöjä, toivoen sitä kesän pientä sadekuuroa, joka kenties kastelee nuo huumaavat neidot valkoisissa, läpikuultavissa topeissaan. Tai niin Samu ainakin luulee kesän alussa pestautuessaan kiertävään tivoliin. Todellisuus oli kuitenkin, kuten sanotaan, kuvitelmia vastaan kapinoiva. Rento ulkotyö vaihtuu tiukkaan säädeeltyyn päivärytmiin, ja herätyksiin ihmismieltä ravistelevin kello kuuden heärtyksin. Ja jos et ollut heti ylhäällä, sait sankollisen vettä niskaasi työntekijöiden parakkien kelmeänharmaiden seinien keskellä, jossa tuoksui miehinen hiki ja edellisenä yönä yhteisvoimin rakennettujen hollantilaisten uunien jättävämät hajut. Paljon useammin Samun päivää sulostuttivat hemaisevien neidonpyllyjen sijaan karvaiset miehenahterit, useimpina aamuina ainakin jos ei välillä myös iltaisin nukkumaan käydessä. Pah...

Ruusu rannalla Näkökulma 1 Olin tullut rannalle kävelylläni. En ollut oikeastaan millään tavalla suunnitellut haluavani päätyä juuri tänne ja tähän paikkaan. Olin vain lähtenyt päämäärättömäsi kävelemään. Kulkenut sinne, minne jalat kuljettavat. Aivan hyvin se, mitä näin, oli kohtaloa ja oli tarkoitettu, että löytäisin sen; ruusun, jonka joku oli jättänyt rantakivelle aivan lähellä rannan tuntumaa. Mokoma herätti minussa paljon ajatuksia. Miksi ja mistä se ruusu oli tullut? Mahdollisuuksia oli minun nähdäkseni monia. Itse toisin ruusun rannalle ehkä jonkun kuolleen muistolle. Tätä ajatellassani mieleeni juolahti pelottava ja jännittävä ajatus. Mitä jos tämä ruusu oli jätetty tänne jonkun sarjahukuttajan uhrin muistoksi. Olin kuullut sarjahukuttajasta palon juttua mutta en tiennyt oliko hän koskaan ollut näillä rannoilla.  Jos joiltain hysteerisiltä tädeiltä kysyttäisiin he vannoisivat nähneensä sarjahukuttajan jokaisen puskan takana, jokaisen rantakiven kolossa ...