Narseskan elämää

Kävimme kirjoituskurssilla tänään läpi kirjoitusblokkeja, ja se sai minut ajatelemaan tyhjän paperin kammoa enemmänkin. Mistä se tulee, mistä se johtuu, ja miten siitä voi päästä yli? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole selviä vastauksia. Etenkään siinä mikä auttaa pääsemään tyhjän paperin kammosta yli, ja keksimään jotain kirjoitettavaa. Sillä siinä eri ihmisille saattavat auttaa erilaiset keinot. Joskin toisen keinoja voi aina kokeilla, ja tämmöisistäkin asioisa on hyvä puhua. Olen itse vasta pikkuhiljaa palaillut fiktiivisen kirjoittamisen pariin, joten keinoni ovat vielä vasta muotoutumassa. Pidin nimittäin kirjoittamisesta, nimenomaan luovasta sellaisesta, turhan pitkän tauon. Syynä oli se minun pahin esteeni ja blokkini kirjoittamiselle. Nimittäin ylikriittisyys itseäni ja omia tekstejäni kohtaan. Se aiheuttaa minulle pahimman luokan valkoisen paperin  kammon.  Nyt olen kuitenkin onnistunut ottamaan rennommin. Kirjoitan vaikka en ole heti a...

Metsäretki Pikkukaupungin tie oli kuoppainen ja märkä kesäsateen jäljiltä. Pekko ajoi rajoitusten mukaan, ja kuunteli samalla sääennustusta. Myöhemmin yöllä oli nousemassa myrsky, joten oli paras pitää kiirettä. Ensin täytyi kuitenkin käväistä pikavisiitillä huoltoasemalla. Sääennustus vaihtui Leevi and the Leevingisin Teuvo Maanteiden kuninkaaseen, ja Pekko hyräili mukana. Välillä oli vilkaistava kelloa. Auton lämpötila tuntui kuumalta. Kurkkua kuristi, suuta kaivoi. Olo oli epämukava ja se enteili ukkosta. Kyltti, jossa kerrottiin seuraavan shellin olevan noin parin sadan metrin päässä loi Pekkoon toiveikkaamman olon. Tiukka käännös oikeaan, lipuminen parkkipaikalle. Pekko nousi autosta ja tunsi ilmavirran kasvoillaan. Ensimmäinen homma oli käydä vessassa. Huojentunut olo, vähän aikaa edes. Vessassa ei ollut jonoa. Vessasta tultuaan Pekko alkoi kerätä huoltamon kaupan puolelta ostoksia; lapion, köyttä, hetken epäröinnin myös rasiallinen matoja eksyi koriin. - Meh...

Kirjoittaminen on ollut aina paljon helpompaa minulle kuin puhuminen. Itseilmaisun keinona siis. Puhun kyllä paljon (kyllä vain..jos tunnette minut tiedätte tämän jos ette tunne kovin hyvin voi se tulla yllätyksenä) mutta osaan ilmaista itsenäni paljoi selkeämmin kirjoittamalla. Kun puhun tulen usein väärinymmärretyksi mutta kirjoittamalla kaikki on selkeää. Kirjoittaminen on siis tunnepuolen juttu minulle. Se on myös niin paljon muutakin. Rakastan päiväkirjan kirjoittamista, rakastan blogin kirjoittamista, ja rakastan luovaa kirjoittamista. Olen välillä vain hieman huono pääsemään alkua pidemmälle. Ideoita riittää mutta toteutus kusee hieman liian usein. Tai vähintäänkin kerran aloitettu kirjoitus jää pian kesken ja tietokoneen muisti täyttyy tuhansista aluista ilman loppuja. Oli kyse sitten blogipostauksesta, tarinasta, tai romaanikäsikirjoituksesta. Viime syksynä ja tänä talvena, kun olen ollut kirjoituskursseilla, olen nauttinut niistä suunnattomasti. Olen samalla kui...

Maaliskuu on jo pitkällä ja helmikuu on ollut jo kauan mennyttä. Tulin silti jakamaan kanssanne joitakin suosikkejani helmikuulta. Suosikkipostauksia ei ole tullut pitkään aikaan tehtyä, joten nyt oli parempi kuin hyvä aika tehdä sellainen. Sarjojen ystävänä aloitetaan parista sarjasta, jota tuli helmikuussa katsottua Netflixistä miltei apinan raivolla. Ensimmäinen näistä on vanha sitcom Full House, jota aloin katsomaan tylsyyksissäni hieman epäilevin mielin. Sarja kuitenkin vei mukanaan ensijaksosta lähtien. Full House kertoo Danny tannerista, joka on menettänyt vaimonsa vähän aikaa sitten, ja jolla on kolme tytärtä. Sarjan alussa 10-vuotias DJ, 5-vuotias Stephanie ja puolivuotias Michelle. Ensimmäisessä jaksossa vaimo pamin kuolemasta asti Dannya tyttöjen kanssa auttanut isoäiti ja Dannyn äiti on lähdössä takaisin kotiinsa sillä tyttöjen Jesse-Eno ja Dannyn Paras kaveri Joey ovat muuttamassa taloon Dannyn aluksi. He päätyvät asumaan Tannereille seuraavaksi kahdeksaksi vuodeksi ain...

Unelmien kesätyöpaikka Tivoli on jokaisen nuoren miehen unelmien kesätyöpaikka. Mikä olisi sen parempaa kuin työskentely ulkoilmassa, katsellen laittiessa kirkuvia tyttöjä, toivoen sitä kesän pientä sadekuuroa, joka kenties kastelee nuo huumaavat neidot valkoisissa, läpikuultavissa topeissaan. Tai niin Samu ainakin luulee kesän alussa pestautuessaan kiertävään tivoliin. Todellisuus oli kuitenkin, kuten sanotaan, kuvitelmia vastaan kapinoiva. Rento ulkotyö vaihtuu tiukkaan säädeeltyyn päivärytmiin, ja herätyksiin ihmismieltä ravistelevin kello kuuden heärtyksin. Ja jos et ollut heti ylhäällä, sait sankollisen vettä niskaasi työntekijöiden parakkien kelmeänharmaiden seinien keskellä, jossa tuoksui miehinen hiki ja edellisenä yönä yhteisvoimin rakennettujen hollantilaisten uunien jättävämät hajut. Paljon useammin Samun päivää sulostuttivat hemaisevien neidonpyllyjen sijaan karvaiset miehenahterit, useimpina aamuina ainakin jos ei välillä myös iltaisin nukkumaan käydessä. Pah...

                                                                                    Joulunvihaaja osa 2 Joulukuun kymmenes päivä oli valjennut kera hiljalleen tippuvan lumisateen. Tytti heräsi aivan kuten tavallisenakin sunnuntai-aamuna. vain hyvin paljon väsyneempänä. Koko viikon, oikeastaan edellisestä sunnuntaista saakka, Tytti oli nukkunut todella huonosti. Joka ilta hänestä oli tuntunut, että joku tai jokin oli tuijottanut häntä. Tarkkaillut jostain hämärästä. Tytti venytteli ja karisteli nämä ajatukset päästään. Koko edellinen viikko oli jälleen ollut yhtä joulunodotusfestiä. Onneksi edes keskikviikkona itsenäisyyspäivä oli katkaissut pahimman terän ainaiselta jouluhypetykseltä edes yhdeksi päiväksi. Terttu oli valitettavasti mököttännyt Tytille koko viikon. Ei ollut...

                                                         Joulun vihaaja  Joulukuun kolmas päivä oli saapunut. Se oli samalla ensimmäinen adventtisunnuntai. Joulutohinat olivat olleet käynnissä jo pitkään Kurvisten perheessä. Ne olivat alkaneet jo lokakuun puolessa välissä, kun kaikki mahdollinen joulukrääsä suklaista jouluvaloihin oli ilmestynyt jokaikiseen kauppaan ja putiikkiin. Koko perhe oli täysiä joulukaheleita. Lukuunottamatta Tyttiä. Tytti oli pikemminkin joulun vihaaja. Hän vihasi joululauluja, hössötystä ja joululeivonnaisia. Mikä oli huono juttu, koska Kurvisilla ensimmäiset piparkakut oli tehty jo halloweenin aikaan. Sekin, Tytin lemppari kaikista juhlapyhistä, oli pitänyt joulumeinigeillä pilata. Tänään koko homma oli lähtenyt täysin käsistä. Ensimmäisen adventin kunniaksi koko huusholli oli koristeltu lattiasta katto...

Olen nyt tänä syksynä ollut luovan kirjoittamisen kurssilla kansalaisopistolla, mikä on ollut erittäin mukavaa. Ajattelin, että voisin joitain sen aikana kirjoittamiani tekstejä julkaista blogissa. Tässä tulee ensimmäinen niistä. Muutenkin olisi kiva aina välillä julkaista tekstinpätkiäni täällä. Ainakin sellaisia, joita en muissakaan kanavissa usko koskaan julkaisevani ;) Julian pako Julia raotti vessan ikkunaa. Hän yritti katseellaan arvioida mahtuisiko hän siitä ulos. Ehkä jos oikein pinnistäisi, ikkunan läpi tunkeutuminen onnistuisi. Oli päästävä pois. Julia ei ollut kuvitellutkaan, että treffit hänen netissä tapaamansa miehen kanssa menisivät kovinkaan hyvin, mutta tämä ilta oli totisesti ollut katastrofaalinen. Tosin kenen idea olikaan ollut sopia tapaaminen miehen talolle? Ties vaikka tyyppi olisi suunnitellut ihmispuvun tekemistä Julian ihosta. No, tuskin sentään, Julia naurahti. Mies oli hieaman outo mutta tokko nyt mikään sarjamurhaaja.  Paljonkohan oli kul...

Kuuntelen pitkästä aikaa Maija Vilkkumaata, ja siivoan. Voin haistaa saapuvan syksyn, sillä kaunis auringonpaiste saa seurakseen viileän tuulen. Päivällä on lämmin, illalla voin tuntea tuulen, joka kuiskii syksyn nimeä. Kaikki valmistautuu kuolemaan talven tieltä mutta vuoden kauneutta on edelleen jäljellä. Kesä on vasta taittumassa kohti hämäriä iltoja ja syyssadetta, joka hakkaa ikkunaan. Minä siivoan. Kuuntelen, ja laulan mukana. Kaikki on hyvin. Syksyllä on niin paljon annettavaa minulle vaikka ei aina siltä tunnu. Toivottaakseni syksyn tervetulleeksi, aion kertoa blogissani niistä asioista, joita syksyltäni odotan. Odotan, että pääsen käyttämään ihanaa syksyn henkeä uhkuvaa mekkoani... Odotan sitä, että pääsen kirjoittelemaan kirjeitä sateisina syysiltoina, kun ulos ei voi mennä. Odotan Poets of the Fallin keikkaa, joka koittaan lokakuun alussa. Odotan sitä kun voin lukea peiton alla kasan kirjoja, ja oppia niistä. Odotan myös sitä, että voin kehittää itseäni ...

Tänään kirjoitan postauksen asioista, jotka ovat tälle hetkellä hyviä, ja vastaparina asioista, jotka ovat huonoja. Koska haluan vahvistaa postiivisien asioiden vaikutusta postauksen kuvat liittyvät vain positiivisiin asiohin. Negatiiviset asiat ovat osa elämää mutta ei niistä tarvitse kuvatodisteita ottaa, enkä oikein tiedä pystyiskö niin tekemäänkään.  Tässäpä olisi sitten näitä ilonaiheita monta kappaletta. Hyvistä asioista on hyvä aloittaa. Tällä hetkellä olen onnellinen koska.... 1. Minulla on uusi hieno muistikirja, ja tavoitteena alkaa harjoittelemaan luovaa kirjoittamista enemmän. Muutama hyvä ideakin on jo valmiina sillä saralla. Nyt voi vain laittaa aivonystyrät ja luovuuden liikkeelle, niin ehkä saan joskus jotain isompaakin aikaiseksi ja valmiiksi. Kirjoittaminen on ihanaa <3 2. Minulla on hyviä tai oikeastaan suorastaan loistavia ystäviä, jotka tukevat minua niin hyvinä kuin huonoina aikoinakin. Jotka tuntevat minut hyvin, ja osaavat ost...

Saanen esitellä Sukletti-tiikerin, joka minulla on ollut Joutsenon opistossa viettämäni vuoden lopusta lähtien. Se on tiikeri, joka rrrrrrakastaa suklaata ;) Ja nyt oli sen aika tulla sanomaan hei! No, oikeastaan oli tällä postauksella ihan oma tarkoituksensa, ja Sukletti tuli täyttämään akuuttia kuvapulaani ;) Lähden tänään äidin luo viikonlopuksi, kun äitienpäivänä olin jossain aivan muualla. Nyt onkin sitten hyvä aika miettiä, mitä kivaa voisin keksiä tänne blogiin taas. Haluaisin kovasti kirjoittaa mutta luovuus ei aina kuki, eikä minulla ole tällä hetkellä hirveästi uusia ideoita.  Joten rakkaat lukijani, nyt saatte esittää toiveita! Minkälaisista asioista haluaisitte lukea täältä? Lisäksi pyytäisin että useammat teistä laittaisivat kuvausideoita  tähän  postaukseen. Tarvitsen todella lisää postausideoita, koska tarvitsen loppukuun rankalle gradu-urakalle jotain vastapainoa, että voin välillä kirjoittaa jotain, joka ei vaadi tieteellisiä raameja ;) Hy...

Mie haluaisin kirjoittaa taas pitkästä aikaa jotakin. Ja ei, en puhu nyt tänne blogiin kirjoittamisesta, enkä koulutehtävistä tai muista asiateksteistä. Haluaisin pitkästä aikaa kirjoittaa runoja, tai tarinoita ja novelleja. Jossain vaiheessahan otin muistaaksein tämän vuoden tavoitteeksi joitain fiktiivisen kirjoimisen lajeja ja niiden harrastamista.  Nyt on jo syyskuu, ja en ole kirjoittanut oikeastaan mitään tuollaista, mitä suunnittelin vielä helmikuussa kirjoittavani. No ne ystävänpäivärunot tein kolmelle eri kaverille,henkilökohtaisesti kustomoidut. Siihenpä se sitten jäi. Tarkoitus oli esimierkiksi kesällä kirjoitella niitä tarinoita mutta se jäi kaiken muun alle. Kaiken muun kivan tekemisen ja sitten myös stressin alle. Aivoissa ei vain ollut tilaa sellaiselle toiminnalle. Nytkin pitäisi keskittyä opiskeluun ja käyttää siihen sitten sitä kallisaroista aikaa, ja paljon. Mikä jättää jälleen hyvin vähän tilaa kirjoittamsielle, kun opiskelun päälle on hyvä,että jaksaa telk...

Kirjoittaminen, se on vapauttavaa ja ykkösjuttu stressinhallinnassa. Minulla on tämän blogin lisäksi livejournaltili, ja oma paperinen päiväkirja. Niiden avulla olen selvinnyt monesta vaikeasta asiasta ja stressinaiheuttajasta, ilman että olen vaipunut masennkukseen. Hei, kun asioista ja ongelmista kirjoittaa, niin huomaa että niiden taakka jotenkin putoaa harteilta. Tietysti ne vaativat aina jossain vaiheessa selvittämistä, ja se on okei. Kirjoittamalla ne ylös, sitä kuitenkin huomaa, että ongelmat eivät ole niin isoja kuin miksi ne tuppaamat mielessä kasvamaan. Hei, ei elämä ole helppoa kellään. Aina on jotain, mistä joutuu huolehtimaan. Ainakin yritän ajatella myös kaikkea sitä, mikä on hyvin elämässä. Ongelmat...ne on tehty ratkaistavaksi.  Päiväkirja ja teekupponen, mitään muuta en aina tarvitse kootakseni itseäni ongelmien ja huolien jäljiltä. Niiden lisäksi ystävät, ja oma kulta ovat parasta lääkettä. Aina on joku, joka kuuntelee, ja joka sanoo että "Hei,älä huoli. ...

Olen keksinyt idean, en mitään originellia ideaa, mutta idean yhtä kaikki. Olen nimittäin pitkään miettinyt, että minun pitäisi elvyttää kirjoitusharrastukseni jälleen henkiin. En vain ole tiennyt mistä aloittaa. Eilen keksin sen. Alan ihan ensimmäiseksi kehittelemään henkilöhahmoja. Aion kehittää heille persoonallisuudet, menneisyyden; kaiken. :) Kirjoittamisen lisäksi sail muitakin ideoita. Ajattelin alkaa askartelemaan itselleni unelmataulua seinälle. Täytyy vain ostaa iso värikäs kartonki, ja alkaa keräämään siihen erilaisia kuvia. Neulomaankin olen ajatellut taas alkaa, kun vain saisin lankoja ostettua. Olen ollut niin pitkään jokseenkin apaattinen, en masentunut, mutta jotenkin passiivinen niin pitkään. Nyt olen päättänyt alkaa taas harrastamaan ja tekemään asioita. Tarvitsen jotain vastapainoa opiskelulle. Vaan nyt pitää mennä, ajateltiin katsoa elokuva. Palaillaan taas astioille sitten joskus. Viikonlopuksi menen äidin luo, joten postailuun tulee tauko pariksi päiv...

Tällä taas kirjoittelemassa. Pitää kirjoittaa silloin kun intoa löytyy. Tällä kertaa luvassa ei kuitenkaan ole kuvia, vaan ihan vaan vanhanaikaista kirjoittelua vain. Minusta on aivan luonnollista kirjoitella ilman kuviakin. Luen monia blogeja enimmäkseen teksti takia, ja mielestäni esimerkiksi postaukset, joissa on pelkkiä kuvia ovat tylsempiä kuin postaukset, jossa on pelkkää tekstiä. Toki kuvatkin ovat ihania, ja ihastelen niitäkin lukemissani blogeissa. Kuitenkaan kuvat eivät ole minulle se pääasia blogeissa. Olen enemmän teksti-ihmisiä.  Kirjoittaminen on aina ollut erittäin tärkeää minulle. Tavallista paperista päiväkirjaa olen kirjoittanut pienestä pitäen. Tosin en koskaan ole kirjoittanut joka päivä. Nuorempana kirjoittelin paljon tarinoitakin, ja haaveilin toimittajan tai kirjailijan urasta. Alunperin toivammattini oli toimittaja, aina jostain kahdeksannesta luokasta lähtien. Lukiossakin valitsin valinnaiset kurssini ja painopisteeni opiskelussa sitä haavetta silmällä...

Niinpä niin, eipä ole tämä blogi edennyt mihinkään. En keksi mitään kovin inspiroivia aiheita tänne, en jaksa valokuvailla mitään, ja lisäksi on liian pimeääkin valokuvailuun. Sisältönä elämällä on tällä hetkellä kuitenkin lomailu, samalla kuitenkin stressaten kahden viimeisen tentin tulosta. No jaa, toissalta en välitä vaikka tulis huonot numerot, kunhan menisivät edes läpi. Vaan olisi se mukava saada edes kolmonen. Hm, joo. Luin vanhaa päiväkirjaani, tuli huono olo. Tai siis olen tänään panikoinut painonnousuni kanssa vielä enemmän kuin yleensä. :( Sitä se on, epävarmuus. Ja nyt joulun alla on herkuttelu karannut käsistä. Yritän olla välittämättä, ja ajattelen että tammikuussa sitten kilot taas karisee ja itsetuno kohoaa. Saa nyt nähdä. Yritän nyt ennen varsinaisia joulupyhiä vähän edes kontrolloida tätä tilannetta mutta en ota kuitenkaan suurta stressiä Tai yritän ainakin olla ottamatta. Ajattelin, että voisin nyt lomalla kirjoittaa jotain tarinaa. Käyttää mielikuvitustani johon...