Narseskan elämää

Lähiaikoina minissa blogeissa on pyörinyt tällainen haaste, jossa jatketaan lauseita. Ajattelin, että tällaisella olisi hyvä palata jälleen vähän säännöllisemmän bloggailun pariin. Minua ei ole millään tavalla siis haastettu tähän, enkä ole varma onko tässä tarkoitus ketään haastaakaan. Mutta toki jos innostutte siellä itsekin tekemään tämän, niin tehkää ehdottomasti. Näitä on minusta ainakin ihan mukava lukea :D Kuvituksena eilinen asuni, sekä kuva uusista Zizzi-merkkisistä farkuistani, jotka löysin eilen S-Outletista hintaan 15 euroa. :D  Nyt kuitenkin asiaan, eli jatkamaan lauseita... 1. En ymmärrä miksi joiltakin nuorilta tuntuu puuttuvan käytöstapojen perusteet täysin, Näitä tyyppejä ei ole kuin  osa nuorista, ja uskon että useimmat ovatkin kunnollisia. Tämä pieni osa kuitenkin pistää silmään aika pahasti tuolla kaupungilla. Se on etenkin ärsyttävää, että seisoskellaan keskellä katua rykelmässä, eikä väistetä ohikulkevia ihmisiä ollenkaan. Sen ymmärrä...

Tätä elämäntaparemonttia on nyt kuukausi takana, oikeastaan kohta kaksi kuukautta, ja nyt sitten iski se motivaation lasku. Se laski eilen kuin lehmänhäntä, ja lasku vain jatkuu. Ehkä kirjoittamalla asian auki tänne blogiin, saan koko homman taas jotain tolkkua, ja sen motivaation kaivettua takaisin edes osittain.  Kaikkein vaikeinta minulle on rajoittaa herkuttelu vain yhteen päivään viikossa. Viikonloput saattavat mennä herkutellessa. Onneksi olen saanut sitä rajoitettua ja yleensä pystyn siihen yhteen herkkupäivään. Viime viikonloppuna siskon luona herkkuja meni kuitenkin suuhun muinakin päivinä kuin lauantaina.Määrällisesti ei onneksi niin paljoa Perjantaina söin illalla vähän mustikkakukkoa, mikä nyt ei sinällään maata kaada. Lauantaina osasin sanoa ei karkeille kun minulle karkkia tarjottiin. Vaikka se toki olisi ollut vain se yksi karkki. Mehujäitä söin tosin kaksi, ja muutaman letun illalla. Lauantai onkin yleensä se herkkupäiväni ja herkkupäivän herkuiksikin  n...

Heräsin taas pitkästä aikaa siihen faktaan, että minulle on jälleen viimeisen vuoden aikana tullut aivan liikaa painoa lisää, siis sen päälle mitä olen painanut jo valmiiksi liikaa. En tiedä riittääkö kaikki sormeni laskemaan niitä kertoja, kun olen yrittänyt pudottaa painoani ja parantaa elintapojani. Vähäksi aikaa olen saanut aina homman sujumaan ja painoa tippumaan pikkuhiljaa alas mutta aina ne kilot ovat tulleet takaisin kavereiden kera. Pari viikkoa sitten päätin, että on aika jälleen aloittaa kevennysprojekti, ihan jo terveyden ja vireyden kannalta. Koko viime kevät oli henkisesti raskas äidin sairastaessa keuhkosyöpää, joka lopulta vei hänet melko nopeastikin hautaan. Isä kuoli samaan tautiin jo vuonna 2010, ja molemmilla kerroilla yksi asia toistui elämässäni;lihominen. Isän kuoleman jälkeen sain pudotettua painoa todella hyvin mutta sittemmin ne kilot tulivat takaisin. Äidin sairastumisen ja kuoleman jälkeen niitä kiloja tuli takaisin vielä enemmän. En ole kuitenkaan käy...

Tällä viikolla on ollut hyvä fiilis. Se, että olen koko viikon todella hyvällä päällä, on todella harvinaista nykyään. On paljon murehdittavaa, kuten ylipaino, työttömyys, pienet tulot ja muuten vaan yleinen kaikki on niin paskaa -fiilis.  Nyt asiat ovat kuitenkin olleet toisin koko viikon. Mikään ei juuri ole kuitenkaan muuttunut. Olen edelleen reilusti ylipainoinen, työtön ja persaukinen. Silti minulla ei ole ollut tällä viikolla ollenkaan sitä kaikki on niin paskaa -fiilistä. Mistä tämä yhtäkkinen positiivisuuden aalto sitten johtuu? Ensin ajattelin, että en tiedä sen aiheuttajasta mitään, mutta sitten aloin erittelemään asioita pienessä mielessäni. Minulla on hyvä fiilis tällä hetkellä, koska asenteeni on erilainen kuin ennen. En tiedä mistä moinen asenteenmuutos on tullut, mutta toivon sen olevan edes jossain määrin kestävää laatua. Tämä asenne ja tämä tunne on hyvä. Koska kuitenkin tunnen itseni niin hyvin, tiedän että pessimistinen puoleni ei koskaan katoa koko...

Ei pöllömpää elämää vaikka välillä ketuttaakin, ja ylipainoni tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja häpeälliseltäkin asialta. Silti ei ole pöllömpää laittaa välillä asukuvia blogiin, koska jotkin asut ovat kivoja läskeistä huolimatta, ja olokin on melkein nätti. Ei ole myöskään pöllömpää hullutella välillä asuissa tai asukuvissa. Pöllömpää ei ole myöskään se millaiseksi hiusvärini on alkanut haalistua. Minulle ehkä käy vaalemmat sävyt paremmin kuin hirmut tummat. Tukkaan siis. Pöllömmäksi ei osoitautunut pieni reissuni alennusmyynteihin tänään juuri tuossa asussa. Löysin mielestäni todella hyvät housut todella halpaan hintaan. Kauan kaipaamiani xl-sukkahousutuotteitakin löysin pitkästä aikaa, siis sellaisia joiden tiedän mahtuvan minulle. Eli ei tosiaan pöllömpää. Niin kuin asuni, joka oli sitten hyvinkin pöllöisä :D                              Pöllöteeppari: Ginatricot, lahjaksi saatu...

Tämä on taas niitä päiviä kun ajattelen omia asukuviani katsellessani, että olisi pitänyt pukeutua kokomustaan. Niitä päiviä kun kauneinkaan vaate et näytä päällä yhtään hyvältä. Vaikka viikko sitten sama asu näytti oikein kivalta. Tai ainakin suunnilleen sama asu. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että näytän sinisessä rakkausmekossani mudottomalta ihrakasalta.  Näitä päiviän kun tajuaa, että elämäntapoja olisi oikeasti muutettava ennen kuin on myöhäistä. Silti laitan nämä kuvat tänne, koska yritän opettaa itseäni hyväksymään itseni. Lisäksi halusin laittaa nämä kuvat tänne tajutakseni, että vaatteiden yhdistely oikealla tavalla yleensä imartelee paljon paremmin.  Ensimmäisissä kuvissa minulla ei ole päälläni neuletakkia mutta kaikissa kuvissa minulla on jalassa Jegginssit. Tänään oli pakkasta senverran etten uskaltanut lähteä sukkahousuissa tai legginseissä liikkeelle, mitkä molemmat olisivat sopineet tuon sinisen mekon kanssa parhaiten.  Koska oli kylm...

Varmaan nokkelimmat ovat jo huomanneet, että blogiin on tällä viikolla ilmestynyt uusi banneri, ja olen uusinut myös oman profiilikuvani tuorempaan kuvatukseen :) Itse olen tyytyväinen banneriini sillä se tuntuu jotenkin keveämmältä kuin entinen. Lisäksi askartelin itsestäni esittelysivun blogiin. :) Mitäs mieltä olette näistä muutoksista? En muista nyt kirjoitinko jo aiemmin tästä tänne blogiin mutta siitä lähtien kun leikkuutin hiukseni reilu viikko sitten, olen jälleen tuntenut olevani enemmän oma itseni. Ehkä tällainen lyhyempi malli tukassa in sitten enemmän minua kuin pitkä. Saa nähdä ;) Uudistuminen tekee kuitenkin hyvää, etenkin kun yritän muutenkin muuttaa joitain asioita itsessäni. Lähinnä yritän opetella terveellisempää elämäntapaa, ja olen saanutkin siitä jo jonkinlaisen otteen. Paino on ollut taas lakusuunnassa, ja se tuntuu hyvälle! Tänä viikonloppuna olen kuitenkin sortunut sipseihin ja muihin herkkuihin. Tänään sorrun lisää ku menen käymään terassilla kaverin ...

Minulla oli eilen niin ruma-päivä kuin olla ja voi. Tuntui, että näytän aivan noita-akalta. Tänään päätinkin sitten pitkästä aikaa laittaa oikein kauniin ja pirteän meikin, ja pukeutua nätisti, vaikka olinkin menossa vain kuuntelemaan oikeudenkäyntiä käräjäoikeuteen (kuuluu rikos- ja prosessioikeuden kurssiin). Heti oli paljon nätimpi olo. Jopa niin nätti, että aion pitkästä aikaa jakaa asukuvavi tuoreeltaan.  Niin se vain musta paita asun pohjana pelastaa pullukan päivän, jolle liiat kurvit ovat viime aikoina olleet taas surun aihe. Samaa tekee myös laittautuminen. Sitä näkee, että voi näyttää ihan nätiltä, vaikka sitä ylipainoa nyt onkin siunaantunut. Vaikka toki haluan vähintään sen parikymmnetä kiloa laihtua, koska en vain ole täysin tyytyväinen nykyiseen olemukseeni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi arvostaa itseäni jo nytkin. Tämä seikka vain aina välillä unohtuu.  Nyt on kuitenkin aika siirtyä tästä iänikuisesta aiheesta siihen, mist...

Jälleen kerran olen aloittanut terveellisempien elämäntapjen opettelun ja keventymisen yrittämisen alusta. Aloitin tekemällä tunnukset kiloklubiin, ja nyt tarkoitukseni on täyttää sinne ruokapäiväkirjaa. Herkut vähentyvät nyt entisestään vaikka en niistä kokonaan luovukaan. Tällä kertaa pyrin vain pitämään ne kaloreiden sisällä. Eilen huomasin, että kun syö kevyemmin ja paremmin kiloklubin suositusten mukaan, saa syödä yllättävän paljon. Kiloklubin suositus minulle maltillisen muutoksen ja painonpudotuksen tukipilariksi oli reilu 1800 kaloria. Eilen onnistuin syömään reilu 1600 kaloria. Aamupalalla oli samaa kuin toissapäivänä. Lounaaksi oli puolet tuosta tonnikalasalaattikiposta, ja kahden munan munakas paistettuna ruokalusikallisessa rypsiöljyä. Lisäksi söin yhden real-ruisleipäpalan juustolla, ja ripauksella rasvaa. Välipalana oli banaani. Päivälliseksi vetäisin loput salaatit, ja saman leipäkombon. Munakasta en enää syönyt. Iltapalaksi oli Valion Profeel-rahka sitruuna...

Elenan blogissa  Kauniimpi maailma - Becoming me  oli jokin aika sitten mielenkiintoinen postaus elämästä pluskokoisena. Mietin pitkään uskaltaisnko itse vastata siinä esiintyviin kysymyksiin, vai en. Asiaa toki kohdallani helpottaa se, että olen alunperinkin estänyt anonyymi-kommentoinnin, joten siinä mielessä mitään syytä arkailuun ei ole. Silti kynnys kirjoittaa aiheesta on minulle erittäin korkea.  Varsinaisesti yritän olla liikoja tuomatta hirveästi painooni liittyvää asiaa tänne blogin puolelle, koska aihe on itselleni varsin arka. Olen koko aikuis-ikäni ja oikeastaan jo aiemmin kamppaillut paino- ja itsetunto-ongelmien kanssa, joten kammo mahdollista ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä kohtaan tässä suhteessa on melko korkea. Olenhan itse oma pahin arvostelijani, joten en ole aivan varma olenko tarpeeksi vahva vielä sen lisäksi ottamaan vastaan arvostelua tästä aiheesta enää ulkopuolelta.  Päätin kuitenkin uskaltautua vastailemaan näihin kysymyksiin, si...

Ajattelin kiusata teitä vielä yhdellä postauksella, joka käsittelee vuoden vaihtumista. Tällä kertaa keskityn kuitenkin nyt alkaneeseen vuoteen 2014, ja jätän edellisen vuoden menneisyyteen. Tarkoitukseni oli tulla kertomaan teille hieman tavoitteista, joita olen itselleni asettanut tämän vuoden suhteen. Sen sijaa, että kirjoittaisin vain lyhyen listan ranskalaisilla viivoilla, päädyin siihen että esittelen neljä tärkeintä tavoitettaani tälle vuodelle hieman tarkemmin. (Kuvituksen toimii vuoden ensimmäinen asu: housut H&M, ruutupaita ja neule kirpparilta, pöllökoru joulumarkkinoilta joululahjana Timolta minulle <3) Valmistuminen: Aion viimenkin saada paperini ulos yliopistosta, ja valmistua. On tullut aika tehdä kaikkensa sen eteen, että pääsisin viimestään kesäkuussa ottamaan paperini ulos, ja jättämään jäähyväiset opiskelijan elämälle. Sitä varten minun täytyy suorittaa muutamia välitavoitteita, joista kerron vähän seuraavaksi. Jotta voisin valmistua kesäl...

Tänään sain askarreltua joulukortit loppuun, mikä vaatikin aika paljon työtä, hikeä, ja kyyneleitä ;) No ei vaineskaan. Mitä nyt kipeä selkä hieman kärsi istumisesta. Täytyy kyllä sanoa, että korteista tuli ainakin persoonallisia. Huomenna ne pitäisi sitten laittaa kirjekuoriin, ja kirjoitella osoitteet sekä liimailla postimerkit. Sitten ne olisivat valmiina matkaan ;) Kävin tänään myös kaupungilla. Piti hakea sitä liimaa korttien tekoon, ja samalla ostelin paketointitarvikkeet sekä sitten sen kummilahjan. Päälläni oli seuraava hurmaava kokonaisuus, johon olisin tyytyväinen, jos en olisi näin hemmetin lihava ja turvonnut. No, aina ei voi voittaa. Eikä edes joka toinen kerta. Asiaan vaikuttanee myös, että päällä oli rönttörintsikat. Vieläpä koko päivän. Tytöt, muistakaa hyvin istuvien rintaliivien tärkeys! Ne tekevät ihmeitä. Mikään ei voita lahkeista liian isoja housuja, ja mahamakkaraa esittelevää paitaa. NOT :D No, tykkään silti esimerkiksi housujeni väristä...

Nyt tulisi vähän kuulumisia tähän väliin. Koska en osaa tehdä enää nykyään täysin kuvatonta postausta, niin laitoin tähän asukuvan reilun viikon takaa. Silloin kävin nimpparikahveilla kaverin kanssa. Päälle pääsi uusi siipineuleeni. :D Tällä hetkellä ei kyllä paljoa hymyilytä. Eilen iski alaselkään sellainen kipu, että kumartelu ja kurottelu tuntuu todella vaikealta. Tänä aamuna menin sitten yths:lle selkääni valittamaan, ja pääsin ihan lääkäriin asti. Iskias-kipuhan se siellä. Siihen ei paljon muuta voi, kun särkylääkkeitä ottaa. Sain reseptin burana 800:siin. Niin ja keskivartalolihakset kaipaisivat vahvistamista (ei ollut mikään uutinen minulle, tiedostan sen kyllä). Liikkuminen on suositeltavaa myös. Lenkille siis ;)  Lihaskuntoa olenkin aloittamassa joulun jälkeen. Aion nimittäin muuttaa elintapojani paremmiksi asteittain. Nyt kun syöminen on enimmäkseen kunnossa, ja HIIT-harjoitukset etenevät, ja olen käynyt uimassakin säännöllisesti, alkaa minulla olla tietynlain...

Alkuviikko ei ole ollut paras mahdollinen. Maanantaina, eli eilen aamu alkoi punnituksella. Vain huomatakseni, että siinä kahdessa viikossa, joka on edellisestä kerrasta aikaa mennyt, painoni ei ole liikkunut mihinkään suntaan. Ei vaikka olen syönyt vähemmän, ja liikkunut enemmän. Elänyt siis keveästi. Se otti aika paljon kupoliin vaikka yritän iskostaa päähäni sitä tosiasiaa, että se vaaka ei aina kerro kaikkea. Yritin ajatella kuitenkin positiivisesti. Ainakaan en ollut lihonut. Päivä menikin sitten loppujen lopuksi ok. Etenkin kun eilinen asuni hippihameineen, sekä asukuvat onnistuivat mielestäni mainiosta. Maanantaifiilis oli siis kutakuinkin selätetty ja ajattelin että viikko voi vain parantua. Olin väärässä. Ei ainakaan parantunut vielä tänään tippaakaan. Aluksi tuntui siltä. Jaksoin herätä aikaisin, ja menin kahdeksan jälkeen luennoille. Heitin myös kirjastokeikan, ja lainasin luettavaa. Kaikki oli jees. Kunnes sitten se iski. Aivan älytön väsymys. Siihen päälle armoton pää...

Tänään menin pitkästä aikaa vaa´alle. Paino ei ollut onneksi kivunnut niin isoihin lukemiin, kun aluksi pelkäsin. Lukema oli kuitenkin oma henkilökohtainen ennätykseni, joskin onneksi vielä ihan reilusti alle sadan kilon. Oikeaa lukumäärää en aio paljastaa, koska olen senverran nainen, eikä naisilta saa koskaan kysyä painoa tai ikää ;)  Ennen tätä päivää olisin luultavasti pilannut vaa´alla käynnillä koko päivän, ja itkeä tirauttanut parit kyyneleet. Ehkä se, että tällä kertaa ei käynyt niin kertoo jotain siitä, että olen sisäistänyt sen, mikä elämän keventämisessä on pääasia. Se että minulla on nyt parempi ja kevyempi olo sen jälkeen kun olemme olleet Timon kanssa kuukauden ajan kevennyslinjalla, painaa paljon enemmän vaakakupissa kuin se vaa´an lukema. Sitäpaitsi uskon että tällä tyylillä sen lukemankin suunta tulee olemaan vain alaspäin. Jotenkin tuntuu, että olen saanut päätökseen sen henkisen prosessin, joka minun täytyi saada ennen kuin voin kuvitellakaan pudot...