Tekstit

Vastauksia kysymyksiin

Kuva
Viimeisimmässä postauksessa kirjoittelin liudan miksi-kysymyksiä, joissa yhdessä mietin sitä miksi nykyään ei kierrä blogeissa enää niitä kysymyshaasteita. Tykkään nimittäin vastailla erilaisiin kysymyksiin. Se on kivaa. Sain sittemmin sekä kyseisen postauksen kommenttikenttään, että blogini facebook-sivlle muutamia kysymyksiä. Kiitos Salla ja asustefriikki :)

Pitkään siinä meni mutta nyt tulin viimein vastaamaan noihin kysymyksiin.

Ensin Sallan kysymykset:

1. Mikä sirkustaiteilija haluaisit olla?

Jonglööri. En tiedä miksi. Ehkä semisyvällisesti ajateltuna haluaisin pystyä elämässäni pitämään montaa eri palloa ilmassa. Että osaisin tehdä useampia asioita yhtä aikaa sen sijaan että yhdenkin asian tekeminen on välillä vaikeaa.

2. Mikä oli lapsuuden haavammatti?

Se vaihteli. Ihan pienenä taitoluistelija (ironisesti en osaa luistella kunnolla vieläkään), näyttelijä, jostain syystä kokki tai tarjoilija myös. Niin ja sitten jossain vaiheessa muotisuunnittelija. Miulla oli sellainen pieni vih…

Miksi

Kuva
Miksi aika kuluu niin nopeasti?

Miksi talvi ei jo lopu?  Miksi loskasäässä kävellessä onnistun aina astumaan lätäköihin? Miksi herkuttelua on niin vaikea vähentää?

Miksi valvon aina liian myöhään öisin?

Miksi 1-vuotiaalle on yllättävän vaikea keksiä syntymäpäivälahjaa?

Miksi kaikki innostukset tapahtuvat kausittain?

Miksi en jaksa laittautua enää juurikaan? Miksi Seppälää ei enää ole?

 Miksi nyt en meinaa keksiä hyviä miksi-kysymyksiä vaikka niitä muuten aina putkahtelee mieleen vähän väliä?

Miksi netissä hengaamiseen turhien asioiden parissa saa kulumaan niin paljon aikaa? Miksi lainaan aina uutta luettavaa kirjastoista vaikka lainassa on jo hirveä määrä kirjoja ennestään?

Miksi kolmekymppisiä naisia syyllistetään siitä, jos eivät ole hankkineet lapsia? Miksi äitejä syyllistetään milloin mistäkin kun ennen sitä on syyllistety siitä etteivät ole äitejä?

 Miksi netti on täynnä tyhmiä anonyymikommentteja? Miksi facebookin kommenttiboxeissa tyhmyys usein tiivistyy? Miksi blogeissa ei ki…

Pari runoyritelmää

Kuva
Runo 1
Koivukujalla nuokkuja. Kuulee sirkan sirinän.
Havahtuu surinaan, keinuvaan viimaan.
Puunkannon vuosirenkaat huojuvat tuulessa. Nuokkuja nousee, keinahtelee ankkakävelyään kohti myrskyävää puuta. Löytää sieltä sinisen eläimen.
Päästää sileän huudon, putoaa jaloiltaan, nukahtaa taas. Nukkuja pilkkii kohti uinuvaa puuta.


Runo 2
Metsä vastaa kun huudan. Sen laulu unettaa, tekee raukeaksi.
Onko se sinipiika, joka tuolla laulelee? Kutsuu hämyiseen tanssiin kanssaan auringon valon siivilöimänä, metsässä jossa tuoksuu kevät.
Paimeneksiko eläimille? vartijaksiko puiden? Ei sen väliä. Kunhan saan nukkua metsän raukeudessa, painaa pääni sammaleiseen tyynyyn. Tulla osaksi uinuvaa metsää, joka kevään tullen herää.


Itkemisestä

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi Suomessa itkeminen ja negatiivisten tunteiden näyttäminen on niin suuri tabu eikä itkuherkkiä ihmisiä ymmärretä. Itkeminen on jotain mitä pitää välttää viimeiseen asti, ja jos siihen ei pysty pitää vähintäänkin mennä piiloon itkemään. Mikä siinä itkemisessä on niin kamalaa?
Minut kasvatettiin, kuten varmasti monet muutkin, periaatteella jonka mukaan itku ei auta markkinoilla. Itkeminen ei ehkä korjaa mitään ongelmia mutta se auttaa päästämään pahat tunteet ulos, sillä on puhdistava vaikutus. Ainakin minulle. Kun pienenä ja nuorena itkin minua verrattiin usein isäni tätiin, joka oli myös kuulemani mukaan ollut herkempi. Itkeminen nähtiin negatiivisena, sitä ei missään nimessä saanut tehdä. Koska se ei auta mitään, koska siinä ei ole järkeä, koska sitä ei haluttu nähdä. Jos minulla oli paha mieli jostain ja itkin minut saatettiin käskeä lopettamaan tai menemään omaan huoneeseeni. Kuulin myös vitsailua siitä, että itkin esimerkiksi Leijonakuningasta…

Tyhjän paperin kammo

Kuva
Kävimme kirjoituskurssilla tänään läpi kirjoitusblokkeja, ja se sai minut ajatelemaan tyhjän paperin kammoa enemmänkin. Mistä se tulee, mistä se johtuu, ja miten siitä voi päästä yli? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole selviä vastauksia. Etenkään siinä mikä auttaa pääsemään tyhjän paperin kammosta yli, ja keksimään jotain kirjoitettavaa. Sillä siinä eri ihmisille saattavat auttaa erilaiset keinot. Joskin toisen keinoja voi aina kokeilla, ja tämmöisistäkin asioisa on hyvä puhua.
Olen itse vasta pikkuhiljaa palaillut fiktiivisen kirjoittamisen pariin, joten keinoni ovat vielä vasta muotoutumassa. Pidin nimittäin kirjoittamisesta, nimenomaan luovasta sellaisesta, turhan pitkän tauon. Syynä oli se minun pahin esteeni ja blokkini kirjoittamiselle. Nimittäin ylikriittisyys itseäni ja omia tekstejäni kohtaan. Se aiheuttaa minulle pahimman luokan valkoisen paperin  kammon. 
Nyt olen kuitenkin onnistunut ottamaan rennommin. Kirjoitan vaikka en ole heti alkuun tyytyväinen tekstiini. Ann…

Ajatuksista

Kuva
Mietin usein kaikenlaista. Etenkin jos on hieman alavireinen päivä, enkä osaa tarttua mihinkään tekemiseen, putkahtelee mieleen monenlaisia ajatuksia. Joskus ne ovat  joitain melko turhiltakin tuntuvia ajatuksia mutta ajatuksia yhtäkaikki. Ajattelen hereilläoloajastani varmaan reilusti yli puolet. Minulla on vaikeuksia hiljentää ajatuksiani, olla ajattelematta mitään. Siksi inhoan hiljaisuutta ja taustalla on oltava jotain melua koko ajan. Muuten hukun ajatuksiini.

Ylläoleva kuva liittyy tähän aiheeseen siinä mielessä, että äsken päähäni pälkähti ajatus, oikeastaan kysymys siitä, miksi kahvi aina tuoksuu paremmalta kuin miltä se maistuu? Se on jännä juttu. Kysymys tuli mieleeni kun makoilin sängyssä lukemassa jotain kännykästäni ja yöpöydällä mukana ollut mukillinen kahvia alkoi tuoksua erittäin hyvälle. Jotenkin se tuoksu ei vain koskaan toteudu maussa.Kahvin suhteen olen sitä mieltä, että juon sitä ennen kaikkea tottumuksesta ja siksi, että se tuoksuu niin pirun hyvältä.

Sellaista …

Novelli: Metsäretki

Metsäretki

Pikkukaupungin tie oli kuoppainen ja märkä kesäsateen jäljiltä. Pekko ajoi rajoitusten mukaan, ja kuunteli samalla sääennustusta. Myöhemmin yöllä oli nousemassa myrsky, joten oli paras pitää kiirettä. Ensin täytyi kuitenkin käväistä pikavisiitillä huoltoasemalla. Sääennustus vaihtui Leevi and the Leevingisin Teuvo Maanteiden kuninkaaseen, ja Pekko hyräili mukana. Välillä oli vilkaistava kelloa. Auton lämpötila tuntui kuumalta. Kurkkua kuristi, suuta kaivoi. Olo oli epämukava ja se enteili ukkosta. Kyltti, jossa kerrottiin seuraavan shellin olevan noin parin sadan metrin päässä loi Pekkoon toiveikkaamman olon. Tiukka käännös oikeaan, lipuminen parkkipaikalle. Pekko nousi autosta ja tunsi ilmavirran kasvoillaan. Ensimmäinen homma oli käydä vessassa. Huojentunut olo, vähän aikaa edes. Vessassa ei ollut jonoa. Vessasta tultuaan Pekko alkoi kerätä huoltamon kaupan puolelta ostoksia; lapion, köyttä, hetken epäröinnin myös rasiallinen matoja eksyi koriin. - Mehtäelämää menos…