Pohdintaa

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Tänä syksynä se ei ole kuitenkaan ollut pelkkää nauttimista ja syysväreissä kylpemistä. Olen sanalla sanoen tällä hetkellä hieman hukassa. En oikein tiedä kuka olen, ja mitän haluan elämälläni tehdä. Ainoa varma asia elämässäni on vakaa parisuhde mutta kaikilta muilta osin kaikki on aika lailla levällään.


Olen miettinyt ammatinvalintaani. Olen miettinyt itseäni ihmisenä ja toiveita ja tavoitteittani, enkä vielä oikein tiedä mille kaikille poluille lähtisin. Työttömänä on ihan liikaa aikaa käpertyä omaan itseensä ja mietiskella kaikkea mahdollista. Se voi olla hyväkin asia, en tiedä. Ainakin minulla on aikaa pysähtyä tutustumaan itseeni. Se voisi auttaa minua löytämään sen oman intohimon kohteeni, sen mitä halua tehdä, ja saavuttaa tässä elämässä. Sen yhden asian, jota tekemällä pystyn hengittämään vakaammin. Vielä en aivan tiedä mikä se asia voisi olla mutta ehkä ajan kanssa se valkenee minulle.




Se on kummallista miten näin kolmeakymmentä ikävuotta lähestyessä tulee jokin ihmeellinen kriisi, missä ei oikein tiedä onko lintu vai kala. Luulisi että sitä tässä iässä jo tietäisi itsestään asioita enemmän, eikä asiat olisi näin vaikeita tai epävarmoja. Tulevaisuus ahdistaa. Unetkin ahdistavat. Olen tänä syksynä nähnyt paljon unia edesmenneistä vanhemmistani. Yhdessä vaiheessa näitä unia oli joka yö viikon ajan putkeen. Tällä viikollakin olen jo nähnyt pari sellaista unta. Niissä unissa vanhemmat ovat elossa, ja herätessäni näistä unista, olen usein ahdistunut. Tämä voi olla stressin merkki. Ainakin se on merkki siitä, etten ole ehkä vielä täysin hyväksynyt sitä, että molemmat vanhemmistani ovat kuolleet. 

Luulenpa, että se voi olla osasyynä tälle tunteelle, etten tiedä mitä haluan elämältäni. Koska kuoleman ajatus on taas lähempänä, ja tajuan ettei minullakaan tule olemaan loputtomasti aikaa käytettävänä. Jotenkin sen ajan tulisi olla merkittävää ja haluaisin tehdä jotain itselleni todella merkityksellistä. Kun vain tietäisin mitä se olisi.

Eipä tässä kuitenkaan voi muuta tehdä kuin nostaa katse tulevaisuuteen ja tutkailla itseään. Kyllä se selvyys kaikkeen vielä joskus jossain määrin tulee. 

Kommentit

  1. Itsetutkiskelu ja ajattelu voi olla rankkaa, mutta minun mielestäni kuitenkin usein lopulta antoisaa, kunhan ei jää pyörimään samoihin vanhoihin ajatuksiin (minussa on sellaista vikaa). Antoisaa syksyä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se on. Ja kyllä itellänikin välillä pyörii ajatukset välillä samaa rataa liian herkästi ja vanhoissa asioissa. Mutta ajan kanssa sekin menee ohi. Kiitos, antoisaa syksyä sinullekin :)

      Poista
  2. Tsemppiä sinne, kyllä se oma polku vielä varmasti löytyy! Kuulostaa kyllä tutuilta tuntemuksilta parin vuoden takaa, kun olin itse vastavalmistunut ja työttömänä (ja sen jälkeen työssä, jossa en viihtynyt). Mutta uskon vakaasti, että löydät vielä sen oman juttusi, kuten minäkin löysin. :) Toisaalta ihminen ei ole koskaan valmis, aina löytyy jotain pohdiskeltavaa ja epävarmuutta. Mutta kyllä ne suuret linjat siitä vielä selkenevät. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^ Kyllä tää tästä. Itsekin yritän aina ajatella että asioilla on tapana järjestyä. Vaikka ei aina siltä tunnukaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Faktoja x 10