Paluu 90-luvulle

Reilu kolme viikkoa sitten tapahtui yksi minun kesäni kohokohdista. Täällä Joensuussa oli Go Ninenties-festarit. Päivä oli ehkä yksi tämän kesän kauneumpia päiviä. Aurinko paistoi koko päivän, ja oli lämmin.

Olin panostanut asuuni normaalia enemmän, ja yritin hakea siihen todellista ysärihenkeä. Teimme jopa ysäväni kanssa kirpparireissun ennen tapahtumaa tarkoituksena löytää jotain, minkä avulla pääsisi takaisin 90-luvulle. Itse löysin aika yksinkertaisia osasia asuuni. Valkoinen mustapilkullinen paita, ja farkkuliivi läytyivät kirpparilta samoin kuin tuollainen hiusdonitsi, jota päädyin pitämään ranteessaani. Yhdistin löytöni jo kaapistani löytyneeseen Cubuksen kukkahameeseen sekä vanhaan kunnon luottohattuuni. 

Pä

Koruna minulla oli siskojeni vanha Gun´a and Roses kaulakoru, jossa on pääkallo ja miella. Yritin myös meikata ysärityyliin ruskelalla luomivärillä ja viininpunaisella huulipunalla :D Täytyy sanoa, että tällä kertaa olin asuuni erittäin tyytyväinen. Kokonaisuudesta tuli kyllä aika sininen sillä tuolloin olin värjännyt hiukseni melko tuoreeltaan. 

Päivä oliniin mukava, että ei voinut kuin hymyillä :) Tunnelma näillä festareilla oli huikea. Kaikki oli yllättävän siistiä ja melko rauhallistakin. Bändien soiton välissä kävimme istumassa nurmikolla ja nauttimassa kauniista maisemista. Ainoa miinuspuoli oli se, että monet polttivat tupakkaa ihmistungoksessa bändien esiintyessä. Eräskin tyyppi poltteri sikaria juuri minun vieressäni, ja tietenkin tuuli oli juuri suuntaani, joten sikarihuurut tulivat naamalleni. Oli aivan pakko vaihtaa paikkaa kauemmaksi sikarihepusta.

Muuten pävä oli tosiaan erittäin onnistunut. Tähän astisen kesän paras päivä.

Esiintyjät olivat hyviä. Ensimmäisenä oli Waldos People, josta en tosin älynnyt ottaa kuvaa. Voin kyllä sanoa, että mukana lauloin sen minkä jaksoin ;D Waldon populat oli aikoinaan yksi suosikeistani. Toisana esiintyjänä oli Alexia. Jälleen sellainen artisti, jota en kuvannut. Alexian sette oli aika rento ja todella kesäinen. Meni aika fiilistelyn merkeissä.

Päivän paras oli vielä kuitenkin tulossa. Ja se oli Captain Jack. Tyypit ottivat yleisön mukaansa erittäin lahjakkaaksi. Captain Jack ja naispuolinen laulajakumppaninsa siis. Koko festaripäivän juontajalla Brother (kyllä luit aivan oikein) Christhmasilla tosin oli ennen Captain Jackia hieman kyseenalaiset juonnot (" Kohta lavalle saapuu iso musta" "Oletteko valmiit ottamaan ison mustan sisään" "kuka haluaa lakua" Tuon viimeisen replan jälkeen juontaja heitti lakun yleisöön.)

Captain Jack oli kyllä kova! Hieman pervot jutut oli herralla itselläänkin. Ja kuusikymppiseksi ukoksi oli aika energinen. Tällä kertaa mukana laulamisen lisäksi myös hypin ja pompin kuin hullu biisien tahtiin. :D

Illan toisiksi viimeinen esiintyjä oli sitten tuo viiksekkäiden miesten viiksekkäin Gunther vuorossa. Ja kyllä, häpeäkseni myönnän, lauloin hänenkin aikanaan mukana. Aika huumori meininkiähän se oli, Kuulin jopa pari kappaletta, joita en ennen ollut kuullut. Näistä toinen " I am no Justin Bieber Bitch" oli aika mahtava :D Muutenhan lempparini oli vanha kunnon klassikko "Ding Dong Song" :D

Illan pääesiintyjä olikin sitten Haddaway, jolta en oikeastaan tiennyt kuin sen tunnetuimman "What is love" kappaleen. Ja oli kyllä siistiä kuulla se livenä :D Keikkasetti oli muutenkin todella hyvä. Niin heidän omien kappaleidensa osalta kun parin coverinkin minkä he vetivät. Nyt tiedän mitä Antti Tuisku tarkoittaa kun se lautaa "laita se Haddaway soimaan ". Kyllä Haddawayn tahtiin kelpaakin bilettää ;)

Koko ysärifestarointi päivä oli kyllä sellainen kokemus, että lähtisin milloin vain uudestaan. Voihan se olla että seuraava ysäribiletys kerta on lähempänä kuin luulenkaan ;) Aina voi toivoa ;)