Narseskan kesä osa 1: Kesätyöpaikka


Pitkä radiohiljaisuus jne. Yllä oleva kuva on toukokuulta miehen vanhempien pihalla otettu. Siellä vietin koko kesän tänä vuonna, sillä olin kesätöissä parin kilometrin päässä sijaitsevassa museossa. Museo oli Eeva Ryynäsen Ateljee ja Paatertin kirkko, kotimuseo, johon kuuluu kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen ateljee, kotitalo ja Paaterin kirkko. Museo kertoo Eevan sekä hänen miehensä poaavon elämäntarinaa. Minä olin kesällä oppaana kertomassa sitä tarinaa asiakkaille, jotia tuli ympäri Suomea ja aina ulkomailta saakka. Aika paljon saksankielisistä maista mutta myös Englannista, Ranskasa, USA:sta, ja Hollannista muutamia mainitakseni.


Työasuna minulla oli Fereesi, jonka alla talonpoikaispaita sekä edessä valkoinen essu. Ensimmäisenää päivänä ongelmana oli, ettei tuo liivimekko eli Fereesi mahtunut päälleni tuosta rinnan kohdalta. Eikä myöskään tuo paita mahtunut. Onneksi työtoverina oli käsityönopettaja, joka otti saumoja auki, ja hieman isonsi noita vaatteita. Asu oli ihan mukava muuten mutta menneen kesän moninan hellepäivinä se oli melko tukala.




Töissä oli ihanat maisemat. Eeva ja Paavo Ryynäsen talon kuistilta avautui näkymä kauniille Sammaljoelle. Ilmeisesti näkymä sille oli yksi syy siihen, miksi talo oli rakennettu juurti tuolle paikalle. Koko museoalue tuolla oli ja on oodi kaikelle kauniille. Talosta näkee, että se on taiteilijan koti jo ulkoa. Sisällä on vielä enemmän kauniita ykstiyskohtia. Museo on auki kesäkaudella toukokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin. Oma työpätkäni kesti elokuun loppuun, tosin pari viimeistä viikkoa olin sairaslomalla (siitä lisää omassa postauksessaan).




Vaikuttavin rakennus pihapiirissä oli kutenkin Paaterin kirkko, jonka Eeva Ryynänen on suunnitelkut itse ja toteuttanut yhdessä miehensä sekä Lieskan kaupungin kanssa. Kirkossa yhdistyy luonto, jumala, ja ihmisen kädenjälki. Ehdottomasti vierailun arvoinen  paikka siis.

Eevan ja Paavon elämästä kuuleminen, lukeminen ja puhuminen oli erittäin kiehtovaa ja oli ihana jaksaa heidän tarinaansa kaikille, jotka museossa kävivät. Parasta työssä oli kuitenkin ne lukuisat ihmiskontaktit ja keskustelut erilaisten, ja eri maista tulevien ihmisten kanssa. 

Kaiken kaikkian minulla oli oikein mukava kesäduuni.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni