Tammikuun luetut kirjat

Tämä tulee nyt todella paljon myöhässä mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eh? Eli tammikuun luetut kirjat. Sain luettua viisi kirjaa, joista kaksi oli samalta kirjailijalta. Nuo kaksi olivatkin tammikuun parhaat kirjat. Vaikka ei niissä kolmessa muussakaan kirjassa suurempia vikoja ollut. 

Luin tammikuussa siis:

Mia Kankimäen: Asioita jotka saavat sydämen luomaan nopeammin, joka sai oman postauksensa.

Minna Rytisalon Rouva C

Rouva C kertoo fiktiivisen tarinan Minna Canthin avioliitosta ja hänen elämästään Jyväskylässä, jossa orastava kirjailijan ura ottaa ensiaskeleensa samalla kun naisenruumis synnyttää lapsia lasten perään. Avioliitto ja suhde Minnan ja tämän aviomiehen välillä kerrotaan hyvin kauniisti. Samalla käsitellään hieman naisten asemaa, ja esimerkisi opiskelua, joka ei aviovaimoksi ryhtymisen jälkeen enää Minnaltakaan onnistunut Jyväskylän seminaarissa, jossa hän oli aviomiehensä lehtori Canthin tavannut.

Pidin kirjasta paljon. Kuva Minna Canthin Jyväskylän elämstä oli esitetty hyvin, ja voisin kuvitella Minna Canthin monella tapaa kirjahahmon kaltaiseksi vaikka tiedostankin, että kyseessä on kirja kirjoittajan tulkinta. Ja ehdottomasti fiktiivinen hahmo nimeltä Minna Canth.

Rouva C oli tammikuussa ainoa fiktiivinen teos jonka luin, mikä on hyvin harvinaista minulle. Olen nyt innostunut tietokirjoista ja autobiographioista aiempaa enemmän.

Giacomo Mazzariol: Veljeni supersankari

Kirjassa Giacomo Mazzariol kertoo itsensä ja veljensä tarinan, ehkä enmmän itsensä. Millaist aon kun perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi. Giacomo on ainoa poika perheen lapsista aina odotetun pikkuveljen saapumisene kanssa. Haaveet veljesten yhteisestä jalkapallon pelaamisesta ja jekuista siskoille vaihtuvat elämään downinsyndroomaisen veljen kanssa jota täytyisi puolustaa kiusaajille mutta joka kuitenkin tuo myös paljon iloa elämään. Nuorelle Giacomolle vaikeuksia tuottaa toki sekin uskaltaako vähän erilaisesta pikkuveljestä kertoa kavereille ja miten tähän tulee suhtautua muutenkin. Kirja on ennen kaikkea Giacomon kasvukertomus ja tarina hänen sopeutumisestaan hauskaan mutta erilaiseen pikkuveljeen ja tämän perheelle tuomiin haasteisiin. 

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Totuuden nimissä tätä kirjaa olisi tuskin tullut luettua mikäli en olisi ollut siskoni perheen luona käymässä ilman lukemista. Tartuin tähän kirjaan siis paremman puutteessa ja yllätyin kohtalaisen positiivisesti. Formulat eivät ikinä oikein ole kiinnostaneet minua vaikka muistankin isän niitä katsoneen aikamoisen säännöllisesti silloin kun olin lapsi. Minusta vaan ei koskaan ole ollut kovin kiehtovaa katsoa sitä kun formula-autot ajavat ympyrää ovaalin mutoisella radalla. Kimi Räikkönen nyt on kaikkien tuntema hahmo ainakin jollain tasolla, seurasi moottoriurheilua tai ei. Hän on vauikuttanut aina hieman jöröltä ja oudolta eikä nyt juuri mitenkään mielenkiintoiselta. Kari Hotakaisen kirjoitustyyli sai minut kuitenkin jatkamaan kirjan parissa, ja tuli opittua Kimistä paljonkin kaikenlaista. Myös paljon kaikenlaista yllättävää. Yllättävää oli sekin, miten hyvin pysyin kirjassa mielenkiinnolla mukana.

Viimeinen kirja jonka luin tammikuussa oli Mia Kankimäen toinen melko tuorekin teos; Naiset joita ajattelen öisin, josta en muistanut napata kuvaa ennen kuin palautin sen kaverilleni, jolta se oli lainassa. Tällä kertaa Kankimäemn mielenkiinto jakautuu useamman eri nasien kesken. Kirja jakautuu kolmeen osaan: Afrikkaan ja Karen Blixleyyn , eurooppalaisiin löytöretkeilijanaisiin eri vuosisadoilta ja eri maista, sekä italialaisiin taiteilijanaisiin renessanssin ajoilta. Bonusosana on vielä japanilainen performanssitaiteilija. Kirja on jäälleen oiva yhdistelmä historiallista tietokirjaa, omaa henkilöäkohtaista matkapäiväkirjaa sekä pohdintaa naisena olemisesta eri aikoina. Hyvin mielenkiintoinen kirja, joskin parasta antia oli ehdottomasti ensimmäinen Afrikka-puolisko. Suosittelen kirjaa kyllä kaikille naisille, ja miksi ei miehillekin.