Kirjoitusblokki

 


Olen käymäni kirjoistuskurssin lopusta lähtien kärsinyt jälleen pienoisesta inspiraation ehtymisestä, ja tyhjän paperin kammosta. Vanhasta kunnon kirjoitusblokista. En saa itseäni kirjoittamaan mitään, tai editoimaan edes vanhaa tekstiä. Olen lamaantunut. Taustalla on ehkä taas se iänikuinen pelko epäonnistumisesta. Samalla myös stressi. Miksi kirjoittaa mitään muuta kuin työhakemuksia näin työttömänä... 

Miksi tosiaan kirjoittaa? En tiedä, minulle kirjoittaminen on yleensä ennen kaikkea jotain mukavaa tekemistä. Asian, jolla ajan saa kulumaan. Veri vetää kirjoittamaan. Joskus  vain siitä tulee kokeneeksi huonoa omaa tuntoa, että käyttää sellaiseen aikaa, mistä ei niin sanotusti ainakaan juuri sillä hetkellä tunnu olevan hyötyä yhteiskunnalla tai omalle työllistymiselle.

Luterilainen työmoraali nostaa rumaa karvaista päätään. Niin kuin oma elämä ja persoona arvottuisi vain, ja ainoastaan palkkatyön kautta.

Kirjoittaminen kuitenkin auttaa mielialan kanssa, saa lipun pysymään korkealla. Kirjoittamisen avulla saa purettua tunteita, ajatuksia ja inspiraatiota ulos itsestään. Se on kuin hyvä pitkä itku, jonka jälkeen tulee helpotus ahdistuksen tilalle. Se on alku jollekin uudelle. Se on tapa olla luova. Ja ihmisellä on hyvä olla jokin asia, jota kautta luovuus pääsee purkautumaan.

Ehkä sitä kannattaisi ajatella sitten siltä kannalta. Ehkä silloin siihen laitettu aika ei tuntuisi yhtään turhalta. Vaan jopa elintärkeältä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8