Kirjoituskurssin satoa vol.2



Ruusu rannalla

Näkökulma 1


Olin tullut rannalle kävelylläni. En ollut oikeastaan millään tavalla suunnitellut haluavani päätyä juuri tänne ja tähän paikkaan. Olin vain lähtenyt päämäärättömäsi kävelemään. Kulkenut sinne, minne jalat kuljettavat. Aivan hyvin se, mitä näin, oli kohtaloa ja oli tarkoitettu, että löytäisin sen; ruusun, jonka joku oli jättänyt rantakivelle aivan lähellä rannan tuntumaa. Mokoma herätti minussa paljon ajatuksia. Miksi ja mistä se ruusu oli tullut? Mahdollisuuksia oli minun nähdäkseni monia. Itse toisin ruusun rannalle ehkä jonkun kuolleen muistolle. Tätä ajatellassani mieleeni juolahti pelottava ja jännittävä ajatus. Mitä jos tämä ruusu oli jätetty tänne jonkun sarjahukuttajan uhrin muistoksi. Olin kuullut sarjahukuttajasta palon juttua mutta en tiennyt oliko hän koskaan ollut näillä rannoilla.  Jos joiltain hysteerisiltä tädeiltä kysyttäisiin he vannoisivat nähneensä sarjahukuttajan jokaisen puskan takana, jokaisen rantakiven kolossa väiijymässä kaikkia ulkona liikkujia. Siis silloin kun hän silloin yhtenä syksynä oli karkuteillä. Naurahdin tälle ajatukselle.Toisaalta ruusun on voinyt jättää joku vaikkapa kuolleen parisuhteen merkiksi. Ehkä tämä ranta on ollut tärkeä paikka jollekin parille. Itse olin käynyt tällä rannalla monesti oman kihlattuni kanssa ja pystyin kuvittelemaan, että ehkä olisin niin runollinen ja toisin tänne ruusun, jos me eroaisimme. 

Oli syy ruusun ilmestymiseen tälle rannalle mikä tahansa, oli se mielestäni kiehtova. Halusin ikuistaa sen. Onneksi nykyään kaikissa puhelimissa on kamerat. On niin helppoa kuvata hetkiä. Ja tämän hetken halusin ikuistaa, jotta muistaisin tuon ruusun vielä myöhemminkin. Kaukana jokseenkin keskellä järveä uiskenteli jokin vesilintu. Ehkä sekin oli tulossa ihmettelemään ruusuja. Räpsin kännykälläni monta kuvaa, kunnes yhteen niistä olin edes jokseenkin tyytyväinen. Ihmettelin ruusua vielä hetken, ja jatkoin sitten matkaani ruusunkuvat silmissäni.



Näkökulma 2

Rannalla nököttää ruusu. Se on aivan rannan tuntumassa olevan kiven päällä. Voisi kuvitella,että kunnon puhurin nostattamat aallot voisivat viedä sen mennessään. Mutta rannalla yksinäinen kulkija voisi miettiä niitä syitä, miksi ruusu on laskettu juuri tänne. Jopa tuo kaukaisuudessa uiva vesilintu voi ruusun kohtaloa pohtia. Toiko sen joku kuolleen läheisensä muistolle, tai kenties kuolleen suhteen raunioille? Ken tietää. Halusin kuitenkin kuvan tuosta erikoisuudesta. Sillä kuinka monesti yksinäinen ruusu on rannalla odottamassa sen tarkoituksen pohdiskelijoita. Säiden armoilla. Mädättymässä luontoäidin helmassa. Rannalla oleva yksinäinen ruusu; siinä on jotain runollista. Siinä näkyy ikuisuus, kännykän kameralla otetussa kuvassa. Hetkessä joka on pysähtynyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Faktoja x 10