Narseskan elämää

Kylläpäs on sitkeä flunssa, kun vieläkin on yskä ja nuha. Muuten on onneksi jo parempi olo. Tänään vaan oli hieman vaikeaa englannin tunneilla,kun oli puhe-esitys pidettävänä, ja flunssan nujertamalla äänellä oli hieman vaikeuksia suoriutua tehtävästä. Hyvin se onneksi meni silti. Opekin sanoi niin. Kirjallisesta työstä, kriittisestä tiivistelmästä sain arvosanan 4, ja nyt kun koko kurssi on ohi, nii olo on samalla helpottunut. Tänä iltana teen sen kunniaksi vohveleita kermavaahdon ja hillon kera :) On mennyt tämä ja viime viikko hieman huonosti sen kannalta, että yritän syödä terveellisemmin ja pudottaa painoa, niin että on vain yksi herkkupäivä viikossa. Sallin sen kuitenkin nyt itselleni, menee flunssan piikkiin. Ensi viikolla sitten taas uusi ryhti, niin painonhallinnan kuin opiskelunkin suhteen.  Jostain syystä sattuu aika kovastikin oikean jalan jalkapöytään, vai mikä se nyt on. Nämä oireet tuli yhtäkkiä sen jälkeen kun tulin yliopistolta ja kaupasta. : ( Torilla oli jotkut...

Aika taas yrittää rakennella tästä blogista jotain muutakin kuin satunnaista ajatusten dumppauspaikkaa. Tai no, tiedä häntä auttaako tämä postaus eteenpäin siinä asiassa. :) Ainakin kirjoitan jotain tylsästä elämästäni. Sitä se on nimittäin enimmäkseen ollut viime torstaista lähtien kun minuunkin iski viimeisellä se kuuluisa syysflunssa. Ei olisi voinut muuten huonompaan suuntaan sattua, koska oma opiskeluaikatauluni kärsii siitä, ja nyt olisi muutamat rästijutut tekemättä ja tenttiin luvut ottamatta kiinni. Vietin nimittäin näistä päivistä to-ma aikalailla vällyjen välissä ja sohvalla istuen. Tenttikirjoihin koskemattakaan. Tänään sitten menin taas kouluun pakollisille enkun tunneille mutta sosiologian luennoilta lintsasin, koska oli vieläkin hieman huono olo. Huomenna yritän kutenkin mennä kaikille luennoille, jos vain kunto kestää. Pitää yrittää opiskella niin hyvin kuin pystyy ja ehtii. Ei enää pitkä aika joululomaan, joten huomisesta alkaen alkaa loppukiri tälle syksylle. Toivott...

Tänään päätin syventää tätä blogiani hieman ja kirjoittaa eräästä aika arastakin ja henkilökohtaisesta aiheesta. Nimittäin siitä, miten välillä tunnen itseni hyvinkin yksinäiseksi. Pahin tämä ongelma on yliopistolla. Tuntuu, että olen siellä ainoa, jolla ei ole juurikaan ystäviä. Tiedän että suurelta osaltaa se johtuu omasta arkuudestani uusien ihmisten kanssa, ja siitä että usein olen se hiljainen tyttö, joka veräytyy yksin johonkin nurkkaa. Tuntuu vaan jotenkin siltä, että jos yliopistolta haluaisi löytää ystväviä, ne olisi pitänyt löytää jo heti silloin ensimmäisenä syksynä. Hitaammille ihmisille ei ole aikaa, jos ei niin nopeasti ala juttelemaan paljon, niin sitten ei kukaan tunnu enää uudestaan tulevan. Hitaille "syttyjille" ei oikeastaan ole tilaa. Tunnen toki joitain ihmisiä yliopistolla, ja puhunkin joskus heidän kanssaan, ja monet moikkaavat minua. Usein ihmiskontaktini jäävät siihen pelkkää moikkailuun. Aina kun menen massaluennoille, jossa kaikki kuhisevat ja pöli...