#Lupanäkyä

Shortsihaalari ja kukkaneule H&M, sukkahousut Citymarket

Tänään oli #lupanäkyä päivä, johon minäkin osallistuin niin sen lanseeranneen Vaakakapinan Läskimyytinmurtajat facebook-ryhmässä kuin Instagramissakin, ja jopa omalla facebookseinälläni. Osallistuin pukemalla päälleni kivoja asuja, joiden pitämisten olen arastellut syystä tai toisesta. yhtä hyvin olisin voinut päivän kunniaksi myös tehdä jotain, mitä en ole ennen uskaltanut tehdä. Nyt kuitenki  mentiin enemmän  tämmöisissä pinnallisemmissa tunnelmissa.

Minulla on lupa olla olemassa sellaisena kuin olen, lupa pukeutua miten haluan ja tehdä, mitä haluan huolimatta siitä,että olen ylipainoinen. Jokaisella on koostaan riippumatta lupa tuoda omaa personallisuuttaan esille pukeutumalla aivan juuri sillä tavalla kuin haluaa, ja tekemällä niitä asioista mistä nauttii.

Itse kävin päivän aikana ulkona kahdella eri asulla, joissa kummassaki minulla on ollut omat epäilykseni. 

Ensimmäisiss kuvissa oli päälläni viime kesänä ostamanai shortsipuku, jota en tainnut uskaltaa käyttää kuin pari hassua kertaa sen ostamisen jälkeen. Vaikka rakastan tuota mallia, ja tuota kuviointia. Vaikka haluan pukeutua boheemisti ja leikittelevästi. Shortsihaalarin alle tuli kuitenkin vielä tungettua mustat sukkahousut mukavuuden takia. Olin menossa kauppaan tuossa asussa :D Asussa ahdisti se, että ensinnäkin lahkeet ovat tuossa haalarissa lyhyet (ja ratsastivat muuten liikkuessa vähän joten onneksi oli sukkahousut alla :D), sekä se että siinä maha on niin esillä. Että se näyttää muotoja. 

Toinen asu oli sellainen, mitä peilailin jo aamulla mutta en kuitenkaan tuolle kauppareissulle uskaltanut toteuttaa. Nimittäin korkeavyötäröiset farkkucaprit ja pusero niin,että se on työnnetty housujen kauluksen alle. Lopulta kuitenkin illalla uskaltauduin pukemaan kyseisen asun kun kävimme Timon kanssa happihyppelyllä kauniissa kevätsäässä. Eniten asussa ahdisti se, että kaikki muodot ja muhkurat näkyisivät ja että vatsa erottuu. No niinhän ne  muhkurat näkyy, ja vatsa erottuu. Ihan molemmissa asuissa.

Farkkucaprit Seppälä, t-paita Second Hand (alunperin H&M), neulebolero Second Hand (lapussa lukee Tropez), Kenägät Aleksi13, O.I.S

Molempien asujen koohdalla suurin pelkoni oli, että joku sanoo jotain. Haukkuu, huutaa hävyttömyyksiä tai nauraa räkäistä naurua. Mutta tiedättekö mitä? Kukaan ei tehnyt niin, ei ainakaan päin naamaa. Kukaan ei välittänyt, ketään ei kiinnostanut. Ja se on aivan älyttömän hienoa. Sain olla oma itseni aivan rauhassa, vaatteissa, jotka eivät peittele totuutta.

Ehkä matka oman itseni hyväksymineen tällaisena voisi alkaa nyt. Haluan heittää dietit romukoppaan, ja oppia rakastamaan omaa kroppaani, ja tekemään terveellisiä asioita siksi, että rakastan kehoani ja haluan sille vain hyvää. Hiteen kaikki pakkomielteiset ajatuksen, että minun olisi laihduttava, että olisin arvokas. Että olisin hyväksytty. Että minua rakastettaisiin. Pienin askelin kohti terveellisempää elämää. Eikä vain fyysisesti terveellisempää, vaan myös henkisesti terveempää.

Muista sinäkin siellä ruudun toisella puolella , että sinä olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena. Sinä kelpaat! <3