Matkani kirjoittajana: Mistä kaikki alkoi?


Olen tällä hetkellä todella innoissani kirjoittamisesta pitkästä aikaa. Siksi ajattelin aloittaa blogissa postaussarjan matkastani kirjoittajana. Tämä saattaa olla sellainen sarja, joka tulee blogissa kulkemaan pidempäänkin, sillä koen että matkani on vasta alussa.

Vaikka koen tällä hetkellä olevani edelleen vielä aika alkupisteessä kirjoittajana, etenkin fiktiivisten kertomusten suhteen , on matkani kirjoittamisen kanssa alkanut jo vuosia sitten. Se alkoi koulusta, jossa rakastin aineenkirjoitusta siitä lähtien, kun sitä alettiin siellä tekemään. Se jatkui hieman vanhempana kun kirjoittelin isoveljeni läppärillä Sinäminä-lehden novellien tyyppisiä teinien rakkauskertomuksia aina kun vain sain sitä käyttää. Harmi sinänsä ettei mikään noista tarinoista ole enää tallessa.

Yläasteella aloin kirjoittamaan runoja, ja hieman angstisia lyhyitä tekstejä, joita nyt saattoi juuri ja juuri kutsua novelleiksi. Lukion lukulomalla, ja kirjoitusten jälkeen kirjoitin ensimmäistä pidempää tekstiäni, jossa alkoi olla mukana maagisia elementtejä. Olin siihen aikaan kova tyttö lukemaan Demi-lehden nettisivun keskustelualustoja, ja osallistumaan niihin. Muistaakseni jaoin tuon pitkän tarinani sinne ja en muista saaneeni kovin hyvää palautetta. Mikä ei sinänsä ole ihme, koska teksti oli aika editoimatonta. Tässä vaiheessa  lannistuin hieman ja fiktiivinen kirjoittaminen jäi.

Kirjoitin kuitenkin edelleen päiväkirjaa, ja ollessani Joutsenon opistossa tekemässä historian perusopintoja, aloin erään siellä tapamaani ystävän kannustuksesta kirjoittamaan nettipäiväkirjaa Livejournaliin. Yliopiston aloitettuani Livejournalin pitäminen alkoi jäädä ja kirjoituksen kaipuussani siinä kesällä 2010 toisen opiskeluvuoteni jälkeen aloitin kirjablogin kirjoittamisen, ja seuraavana vuonna perustin sen rinnalle Narseskan elämää -blogin, johon nyt tälläkin hetkellä tätä postausta rustailen. Blogin kirjoittaja olen siis ollut jo kymmenen vuotta vaikka minulla onkin ollut todella pitkiä aikoja kun kirjoittaminen tänne n on ollut tauolla. Lisäksi koin jossain vaiheessa ei pitkäkään aika sitten , että kahden blogin ylläpitäminen on liian työlästä, joten yhdistin ne samaksi blogiksi. Sen jälkeen olen kyllä kirjoittanut vielä harvemmin mutta nyt olen toivottavasti saamassa itseni takaisin blogin pariin pidemmäksi aikaa.

Luova kirjoittaminen, ja fiktiiviset tekstit olivat kuitenkin olleet pitkään pienemmässä roolissa elämässäni vaikka minulla oli koko ajan sellainen tunne, että haluan kirjoittaa myös tarinoita, novelleja ja ehkä jopa kirjan jonain päivänä. Tällaisen kirjoittamisen makuun pääsin takaisin syksyllä 2017 kun menin elämäni ensimmäistä kertaa luovan kirjoittamisen kurssille kansalaisopistoon, ja sittemmin olen käynyt parilla sellaisella kurssilla.

Viime keväänä olin erään suhteellisen tunnetun kirjailijan kirjoituskurssilla mutta en halua paljastaa tähän hänen nimeään. Tähän on syynsä. Vaikka kemiat eivät minulla ja hänellä toimineet, luulen että tietyntyyppiset kirjoittajat voivat hyvinkin saada häneltä sellaista sanataideohjausta kun tarvitsevat. Minulle hänen todella suora palautteensa oli liikaa, koska olen aika herkkä. Tuntui ettei hän ymmärtänyt tekstejäni ollenkaan, ja kaikki palaute mitä sain häneltä vaikutti pelkästään negatiiviselta. Tämä  sai minulle aikaan korkean kynnyksen jatkaa kirjoittamista. Tiedän että kirjoittajana kuuluu ottaa kritiikkiä vastaan, ja rakentava palaute on hyvästä. Mielelläni otankin sitä vastaan ja tiedän, että se on kehittymisen kannalta tärkeää. Siinä kuitenkin on mielestäni hyvä pitää mielessä se, ettei se mene liian rajuksi ja negatiiviseksi. Aina olisi hyvä löytää edes jotain positiivista, ja negatiivisen kritiikinkin voi antaa lempeämmin. Ehkä tämän kyseisen sanataideohjaajan tapa opettaa oli minulle liian suora. Ja ymmärrän että jotkut pitävät palautteesta jossa asiat kerrotaan kaunistelematta. Minulle sellainen palaute ei toiminut.

Nyt olen ollut Indie kirjailija Anna Kaijan pitämällä verkkokurssilla Kurkistus Fantasiakirjoittamiseen, ja siellä olen saanut hyvää ja rakentavaa kritiikkiä niin häneltä kuin muilta kurssilaisiltakin, ja olen jälleen saanut takaisin sen innon mikä minulla kirjoittamiseen oli ennen. Toivottavasti pystyn pitämään siitä kiinni, ja matkani kirjoittamisen kanssa jatkuu vielä pitkään.

Seuraavassa tämän postaussarjan osassa kerron vähän millaisia tekstejä kirjoitan, ja haluaisin tulevaisuudessa kirjoittaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulin takaisin

Ystävänpäivän lukumaratonin kooste