Narseskan elämää

Rakas siskontyttöni , joka kirjoittaa  Unelmaduunari - blogia  julkaisin tässä taannoin postauksen, jossa kertoi kymmenen uutta faktaa itsestään. Ja mitä nuoret edellä, sitä vanhat perässä, joten kyseisestä postauksesta inspiroituneena päätin tehdä päivitetyn faktapostauksen itsestäni tänne. Kuvituksena toimivat käymälläni Pin Up kurssilla ottamamme poseerausharjoittelu kuvat.  1.  Olen kansalaisopiston Pin Up kurssin myötä innostunut Pin Up tyylistä, kuten kuvistakin näkyy. Pin Up nimeni on Miss Bunny Bon Bon. 2. Minusta tuli rouva syyskuun 10. päivä kun menimme viimein pitkäaikaisen kumppanini ja kihlattuni kanssa naimisiin. 3. Olemme muuttamassa Tampereelle ensi vuoden puolella, ja se on hyvin jännittävää. 4. Viime aikojen Netflix-sarja suosikkejani on ollut Sex Education, Umbrella Academy, You ja The Baby Sitters Club. 5. Olen hullaantunut korviksiin, ja pidän eniten suomalaisista korvismerkeistä kuten esimerkiksi Grazy Grannystä ja Huvituskorusta. 6. Pin Up kurssin ansiosta olen i

  Päätin osallistua  Oksan Hyllyltä  -blogin emännöimälle elokuun kirjamaratonille vaikka minulla on täysi aikataulu tänä viikonloppuna muidenkin asioiden kanssa. Aina sitä aikaa lukemisellekin kuitenkin löytyy. :D Linkin takaa löytyy maratonin ohjeet mutta perusjuttu on, että osan maratonin ajasta tulee osua nyt tälle lauantaille 28.8.2021 ja maratonin aika on 24 tuntia, johon sisältyy kaikki muukin tekeminen. Kirjapinoni on tuossa alapuolella. Kirjoja jotka on pitänyt lukea jo monen viikon ajan mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Ainoastaan Historian Jännät naiset on aloitettu. Sekin jo joskus talvella. en kaikkia noita tietenkään saa luettua mutta katsotaan mihin asti pääsen. Aion lisäksi kuunnella äänikirjaa, silloin kun pitää saada tehtyä samalla muita hommia, jotka eivät vaadi monimutkaista ajattelukykyä. Tätä postausta yritän päivittää aina välillä. Ja saatan myös tehdä jotain kirjagramini puolella @narseskasbookgram   Maratonini alkaa tänään 18:30  ja päättyy huomenna 18:3

Vuosi on jo pitkällä, ja niin kevätkin. Aikakin on tuntunut menevät todella nopeasti eteenpäin. En ole saanut kirjoitettua blogia kauhean usein, enkä edes uppouduttua työstämään omia fiktiivisiä maailmojani yhtä paljon kuin olisi halunnut, ja oli tarkoitus. Olen kuitenkin nauttinut tästä vuodesta silti hyvin paljon ja touhunnut kaikenlaista. Kävin viime viikolla hygieniapassikokeessa, jonka läpäisin. Olen katsonut aivan järjettömät määrät vanhoja sarjasuosikkeja Disney plussan Star - osiosta. Ensimmäisenä katsoin Täydellisen naiset kokonaan, ja nyt olen Criminal Minds- sarjan kaudessa 11 menossa.  Aika paljon olen mennyt oman mukavuusalueeni ulkopuolelle hankkimalla bikinit, ja postaamalla kuvan niistä instagramiin, ja olen muutenkin kokeillut entistä rohkeampia asuja. Kevätkärpäsen puremana nyt etenkin. En ole vieläkään sinut ison vatsani kanssa mutta pyrin koko ajan parempaan siinä suhteessa. Se on kuitenkin vain yksi osa minua ja halutessani pystyn vaikuttamaan siihen. Vuosien saato

Tein eilen kevätsiivousta vaatehuoneeseen, ja perinteisesti laitoin vaatteita myös pois. Suurin osa päätöksistä oli helposti tehtäviä mutta kahta vaatetta piti sovittaa päälle ja ottaa niistä kuvat ennen kuin osasin päättää niiden kohtaloa. Voisin tässä hieman avata niitä syitä, miksi toinen näistä jäi vaatekaappiin ja toinen lähti kiertoon.  Sanottakoon ensin, että molemmat vaatteet ovat sellaisia, joita en oikeastaan ole ehtinyt edes käyttää ihmisten ilmoilla. Haalari tuli ostettua niin loppukesästä, ettei sille ollut käyttöä, ja mekko hukkui mekkomereen vaatevarastossa.  Ylläoleva haalari on näistä se, joka jäi kaappiin. Se on ostettu H&M:n alesta ja siinä houkutteli nuo hihat ja vyötäröllä oleva nauha, sekä farkkumainen olemus (kangas on todella pehmeää ja melko ohutta matskua joten se on lähinnä farkkumainen värinsä vuoksi). Kun katselin sitä roikkumassa henkarissa eilen, mietin meneekö se liikaa mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska en ole tottunut haalariasuihin. Omistan kyllä

 Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun lenkkeily itsessään muuttuu melkein extreme-urheilulajiksi tuolla ulkona. Peilikirkkaat kadut ja tiet eivät paljon jäisyydellään kannusta kävelemään. Ainakaan silloin kun kenkävarustelu ei ole aivan kunnossa. Mietin eilen Facebookissa, miten saisin lisättyä liikuntaa elämääni tänä aikana ja sain paljon kommentteja puoltamaan nastapohjaisten kenkien, tai nastapohjien hankkimista. Asia tuli puheeksi miehenkin kanssa. Joten  tänään sitten marssimme urheiluvaatteita myyvään liikkeeseen ostamaan molemmille omat popot taisteluun liukkautta vastaan. Valitsimme kokeiltavaksi ja lopulta myös ostettavaksi Icebugit, joita  on kuultu kehuttavan paljon. Liikkeessä kokeillessa kengät tuntuivat ihan hyviltä mutta tositoimiin ne eivät ole vielä päässeet. Viikonlopun aikana otetaan kyllä varmasti ne testiin. On ihana päästä lenkkeilemään pitkästä aikaa. Itse valitsin tietenkin kenkäni naisellisen värisillä yksityiskohdilla , koska olen välillä todellinen prinsessa

  Olen käymäni kirjoistuskurssin lopusta lähtien kärsinyt jälleen pienoisesta inspiraation ehtymisestä, ja tyhjän paperin kammosta. Vanhasta kunnon kirjoitusblokista. En saa itseäni kirjoittamaan mitään, tai editoimaan edes vanhaa tekstiä. Olen lamaantunut. Taustalla on ehkä taas se iänikuinen pelko epäonnistumisesta. Samalla myös stressi. Miksi kirjoittaa mitään muuta kuin työhakemuksia näin työttömänä...  Miksi tosiaan kirjoittaa? En tiedä, minulle kirjoittaminen on yleensä ennen kaikkea jotain mukavaa tekemistä. Asian, jolla ajan saa kulumaan. Veri vetää kirjoittamaan. Joskus  vain siitä tulee kokeneeksi huonoa omaa tuntoa, että käyttää sellaiseen aikaa, mistä ei niin sanotusti ainakaan juuri sillä hetkellä tunnu olevan hyötyä yhteiskunnalla tai omalle työllistymiselle. Luterilainen työmoraali nostaa rumaa karvaista päätään. Niin kuin oma elämä ja persoona arvottuisi vain, ja ainoastaan palkkatyön kautta. Kirjoittaminen kuitenkin auttaa mielialan kanssa, saa lipun pysymään korkealla