Valittaminen - elämän suola

Ensin se ei kirjoita melkein pariin viikkoon mitään, ja sitten se tulee vaan valittamaan. Tiedän, olen bloggaajana melkoinen biatch tässä suhteessa. Mutta niin, mikäs sattuukaan painamaan mielenpäällä. No, tänään tuli eurooppaoikeuden tenttitulokset. Se ei mennyt TAASKAAN läpi! Tähän voisi nyt joku tuhmempi täti kirjoittaa litanian kirosanoja perään, mutta jätetään ne nyt paperisen päiväkirjani huoleksi, ja pysytään (köh) siistissä tekstissä.

Olo on melkolailla tämmöinen tällä hetkellä kuin tässä syksyllä otetussa kuvassa. (uutta en viitsi ottaa, koska ilme voisi olla vielä karseampi).

Niinpä niin. Oma vikahan tämä tenttijuttu on. Mitäs en lukenut niin, että olisin oppinut kirjan ulkoa. Mitäs olen niin laiska. Mutta kun luulin kerrankin lukeneeni ihan kohtuuhyvin, ja vastanneeni myös Vaan ilmeisesti en. Vähän alkaa pyöriä kauhukuvat päässä siitä, etten ikinä pääse sitä mokomaa tenttiä läpi.

Kaiken tämän lisäksi kansantaloustieteen kurssin uusintatentti alkaa huohottaa niskaan. Se on 28.2 eli abouttiarallaa reilun parin viikon päästä. Ja se on pakko päästä läpi, koska muuten seuraavaa kertaa saa odottaa kesäkuuhun asti. Ja se jos mikä vesittää valmistumissuunnitelmani. Kuuluisa opiskelumotivaatio vaan loistaa poissaolollaan. Koska aihe ei ole kiinnostava, ja sen lisäksi sen on aivan älyttömän vaikea minun epämatemaattisille aivoilleni. Lukeminen olisi kannattanut jälleen kerran aloittaa aiemmin. Vaan en aloittanut. 

Ja se gradu..se sentään etenee jollain lailla. Jo 21-23 sivua (en muista tarkkaan) kasassa. Lisää vain olisi saatava. Olen vain niin kyllästynyt opiskeluun. Johan sitä on harrastettu kohta kuuden vuoden, ja muistaakseni 334:n opintopisteen ajan. Harmi vaan, että joukossa on niin sanottuja turhia opintopisteitä, ja yhteiskuntatieteellinen paketti, josta niitä puuttuu, on vain saatava kasaan kiitos opettajasuuntauksen.

Eli stressiä tässä on aikalailla. Ja mitä teen minä? Lainaan kirjastosta kasan kirjoja, ja luen niitä. (olen myös postaillut niistä tänä aikana ahkerasti toiseen blogiini.) Nyt sitten pitäisi jo kellojen raksuttaa ja (enimmäkseen) hupilukemisen vaihtua opiskelulukemiseksi. I can do it! Vai voinko?

No, pakko on vain yrittää. Ja näemmä purkaa stressiä blogiin. Kymmenen pistettä, ja papukaijamerkki sille, joka jaksoi lukea koko jutun. 

t: Stressi-Narseska

ps. Jos hidas postaustahti siis ihmetyttää, niin syynä on hautautuminen opiskeluun, ja stressin pakeneminen kirjoihin, ja kirjablogiin.