Vanhaa uutta sisustuksessa

Muutamia juttuja siirtyi äidin kotia tyhjennettäessä, minulle muistoksi. Ajattelin nyt jakaa pari kuvaa niistä tänne teidänkin iloksenne.

Muovikukat olivat äidin saattohoitohuoneessa, ja otin ne meille, koska oikeita kukkia ei usein viitsi ostella tänne Timoa aivastuttamaan. Samalla nekin muistuttavat äidistä. Kristallilasit äiti osti joskus aikoinaan käydessäänn Pärnyssä, ja tuosta isosta pikarista minä join aikoinani lakkiaisissania shampanjaa. Tunnearvoa niilläkin lähinnä on.

Sain ottaa mukaani myös hauskan huonekalun, joka oli alunperin ilmeisesti isäni vanhempien huonekalu vaikka se olikin meillä lapsuudenkodissani, joka toki oli isovanhempieni omistama omakotitalo. Päädyun laittamaan isän valokuvan nyt sen päälle, se tuntui jotenkin sopivalta. Samoin laitoin nuo kuksat, jotka vanhempani saivat molemmat omiksi 50-vuotis lahjoikseen aikoinaan tädiltäni ja tämän mieheltä. Pöytäliinana on äidin virkkaamia liinoja. Tuo on siis puutynnyristä rakennettu kaappu, Vai liekö alkuperäinen kapistus sitten ollut jotain muuta...

Sievä pienen ruskean lipaston alkuperä on minulle hämärä. Joko se on ostettu kirpputorilta tai jostain huonekaluliikkeestä. Sitäkin koristaa luultavasti äidin virkkaama pöytäliina. Lisäksi laitoin sen päälle pari valokuvaa.

Paljon tuli mukaan muutakin muistotavaraa, ja tietenkin omia lapsuuden ajan juttujani, jotka vielä äidillä olivat tämän eläessä. Ehkäpä jossain vaiheessa esittelen niitäkin lisää. Esineet ovat sinällään tärkeitä, sillä niitä katsoessa voi aina muistella äitiä, ja isääkin. Sekä kaikkia onnellisia muistoja oman lapsuuden ja teini-iän ajoilta. Lisäksi ne tuovat persoonallisuutta sisutukseemme. Vanhat tavarat ovat hienoja. :) Toki mieluummin haluaisin, että äiti olisi vielä elossa ja kaikki tavarat edelleen hänen luonaan. Se ei tosin ole mahdollista, ja ainakin monet äidille rakkaat esineet ovat nyt hänen lastensa ja lastenlastensa hallussa muistoina äidistä <3