Narseskan elämää

Se taitaa olla kesäloma. Huh, jännää. Olen jokseenkin valmistautumaton tähän ihmeeseen. Toisaalta olen hyvinkin valmis. Edelleen ahdistaa monet asiat mutta sitten niiden vastapainona on muutamia juttuja, jotka aiheuttavat myös sitä kauan kaivattua hyvää mieltä. Kuten vanhojen euroviisusuosikkien kuunteleminen. Lisäksi olen innostunut kirjeiden kirjoittamisesta. Tai no, olen ainakin aloittanut kirjekaverin etsinnän. Yhden kirjeenkin jo sain, vastauksen lähettämääni ensimmäiseen kirjeviritelmään. Aion katsoa syntyykä siitä uusi mukava harrastus. Ainakin sillä tavalla voin taas opetella pikkuhiljaa sitä, miten niihin uusiin ihmisiin tutustutaan. Se kun tuntuu välillä olevan kovin vaikeaa. Kävin myös eräs päivä kirjastossa, taisin itseasiassa mainitakin siitä? Jokatapauksessa lainasin lisää lukemista vanhojen lainojen jatkoksi. Muun muassa yhteisniteen Maameren tarinoista, joita en ole ennen lukenut. Ne tuovat iloa. Ehdin nyt kesällä lukemaan luultavasti aika paljon, kun ei...

Tuskin kaipaavat selittelyä, koska makuasioitahan nämä ovat. Ymmärrän kyllä miksi se Ruotsin viisu voitti mutta minuun se ei vaan iskenyt.... omiksi suurimmiksi suosikeiksi muodostuivat nämä. Näiden lisäksi Venäjän mummot ja Tanskan viisu olivat mielestäni hyviä. Tässä olisi kuitenkin TOP5. Eivät ole missään järjestyksessä toisiinsa nähden, en osaa laittaa niitä sellaiseen. ;)

Olen tässä puolentoista viikon aikana stressannut aivan älyttömästi kaikesta mahdollisesta. Olen melkein tullut hulluksi huolehtimisesta. Eikä oikeastaan ole mitään syytä. Tietysti on ongelmia, voi kuulkaa vaikka kuinka paljon. Mikään ei kuitenkaan ole niin ylitsepääsemätöntä, kun vähän tarkemmin alkaa miettimään. Ensimmäinen reaktio aina uuteen ongelmaan on minulla ainakin sellainen aivan turha paniikki ja se, että alan kuvittelemaan kaikkia pahimpia vaihtoehtoja ja kelaan niitä päässäni. Helpommalla pääsisi kun vain mutustelisi ne ongelmat aina rauhassa. Pohtisi ajan kanssa, ja yrittäisi pitään positiivisen asenteen. Ei ne ongelmat murehtimalla parane. Tänäänkin olen esimerkiksi miettinyt kaikkia opintoja, jotka ovat vielä vähän rästissä, ja ajatellut, että entä jos en ikinä saa niitä tehtyä. Jos olen vain yksinkertaisesti liian laiska saamaan mitään aikaan. Kuitenkin voisi ajatella asiaa niinkin päin, että mitä jo olen saanut tehtyä. Se ei voi olla huonosti, jos useimpian vuosi...

Hei, kaikesta huolimatta mie olen iloinen immeinen. Miulla on hauskoja elokuvia, joita voi katsoa, kun on vaikeaa. Miulla on ihana kissamuki, josta voi juoda teetä kun jokin asia stressaa. Miulla on miun uusi keväthame, jonka voin laittaa päälle kun lähden ulos aurinkoon. Miulla on söpö pilkkupaita,jonka musta väri ja malli sattuu miulle mukavasti. Niin ja vaikka miulla on tuo pelastusrengas, enkä ole täydelliinen niin mie uskallan laittaa omia kuviani nettiin. Mie uskallan myötää olevani arvokas siinä missä ne mallinmitoissa olevat naiset. En ole sen huonompi. Vaikka toki myönnän, että on edelleenkin aikoja jolloin itsetuntoni ei ole kukkeimmillaan.  En ole tyytväinen painooni enkä vartalooni useinkaan mutta nykyään mie huomaan, että se että miulla on ylimääräistä jossain ei tee miusta mitenkään ällöttävää tai rumaa, ihan sama mitä jotkut sanoo. Mie olen normaali ihminen. Tottakai haluan päästä normaalipainoon mutta en silti ala pyytelemään olemassaoloani ...

Maanantain kirppariseissulle pukeudun näin : Tiistain kauppareissulla olin taas tämänäköisenä... Kumpi on parempi asu?

Kirjoittaminen, se on vapauttavaa ja ykkösjuttu stressinhallinnassa. Minulla on tämän blogin lisäksi livejournaltili, ja oma paperinen päiväkirja. Niiden avulla olen selvinnyt monesta vaikeasta asiasta ja stressinaiheuttajasta, ilman että olen vaipunut masennkukseen. Hei, kun asioista ja ongelmista kirjoittaa, niin huomaa että niiden taakka jotenkin putoaa harteilta. Tietysti ne vaativat aina jossain vaiheessa selvittämistä, ja se on okei. Kirjoittamalla ne ylös, sitä kuitenkin huomaa, että ongelmat eivät ole niin isoja kuin miksi ne tuppaamat mielessä kasvamaan. Hei, ei elämä ole helppoa kellään. Aina on jotain, mistä joutuu huolehtimaan. Ainakin yritän ajatella myös kaikkea sitä, mikä on hyvin elämässä. Ongelmat...ne on tehty ratkaistavaksi.  Päiväkirja ja teekupponen, mitään muuta en aina tarvitse kootakseni itseäni ongelmien ja huolien jäljiltä. Niiden lisäksi ystävät, ja oma kulta ovat parasta lääkettä. Aina on joku, joka kuuntelee, ja joka sanoo että "Hei,älä huoli. ...

Vaikka onkin pieni stressipoikanen opinnoista, rahasta ja sen riittämisestä, tulevaisuudesta ihan yleensä ja murehdin siihen päälle vähän muidenkin asioista, niin silti yritän pitää tämän mielessä... ...että elänä pitää ainakin yrittää elää täysillä. Vaikka on stressiä ja murhetta, ja aina ei elämä hymyile aivan täysillä niin pitää siitä kuitenkin nauttia, ja tehdä kaikkensa, että siinä on niitä hyviäkin asioita, ja pystyy tekemään, mitä haluaa ja mistä tykkää. Ennen kaikkea kaikki pitää tehdä täysillä ja täydestä sydämestä. Jos jotain olen tämän suhteellisen lyhyen elmäni aika oppinut, on se että siitä pitää nauttua niin paljon kuin voi!! (kuva on jääkaapimagneetista, jonka ostin Kuopion Museon museokaupasta.)