Höpinöitä


Eipä ole tullut tällä viikolla kuvailtua mitään. Länttäson tähänkin vaan tämmöisen kuukauden takaisen pärstäkuvan :D Joka on muuten lempparikuva itestäni tällä hetkellä. Olen malttanut jopa pitää sitä pidempään facebook profiilikuvana. Kiva on siis.

Epä minulla nyt ole mitään tähdellistä asiaa. Tuli vain tarve postata edes jotakin. Lähinnä kyse taittaa olla tenttiin lukemisen välttelystä. Huomenna olisi siis kansantaloustieteen tentti, ja tiedän että se ei nyt ensimmäisellä kerralla tule menemään läpi. En ole saanut kerrattua kunnolla. Menen kuitenkin katsomaan, että millainen tentti on. Jospa sitten osaisin kerrata paremmin uusintaan mennessä, joka on vasta joulukuun 18. päivä. 

Viikkolistani ei opiskelun kannalta ole toiminut niin kuin pitäisi. Joten huomisen jälkeen yritän miettiä, miten saisin tehtyä itselleni opiskeluaikataulun joka todella, siis TODELLA toimisi. Huoh. Olen itse jotenkin semmoinen ihminen, että tarvitsisin sen ulkopuolisen pako, joka potkisi takamukselle, että nyt oikeasti opiskelet ja teet. Oman suunnittelun varaan kun jättää, niin ei mistään tunnu tulevan mitään, ellei ole jotain pakkoa. Tästä opiskeluasenteesta pitäisi päästä eroon, tai en valmistu ikinä :D Turhauttavaa kun tiedän, että paljoa ei enää puuttuisi mutta en silti saa itseäni liikkeelle. Tässä asiassa on petrattavaa, ja yritän todella siinä petrata.

Mitäs muuta tänne sitten kuuluu? Ei ihmeempiä. Ollaan nyt tehty sellaista HIIT- harjoitusta kuntopyörällä (High Intervall traininig..vai mikä se nyt olikaan koko nimeltään). Siinä joka toinen päivä poljetaan kuntopyörällä niin, että puoli minsaa mennään hitaasti ja puoli minsaa täysillä. Tämä aloitettiin neljällä minuutilla, ja joka toisella kerralla aikaa nostetaan minuutti. Huomenna minun pitäisi tehdä jo kuuden minuutin treeni. Toivon, että tällä saisi potkua painonhallintaan. Aika hitaasti on meinaan alkanut menemään, sillä paino on vain junnannut paikallaan. Onneksi painon nousun olen kuitenkin saanut pysäytettyä.

Lopuksi minulla on vielä jotain iloisempaa kerrottavaa. Parin kaverin kanssa vietetään tyttöjen iltaa tuossa 15.11 ja sen huipennukseksi menemme Ylex:n parasta ennen ysäridiskoon, joka tulee tänne Kerubi-nimiseen baariin. :D Odotan innoissani. Samainen tapahtua oli täällä viime vappuna mutta silloin olimme menossa hankkimaan lippuja liian myöhään, joten se oli jo loppuunmyyty. Nyt on liput kuitenkin tämnkertaiseen tapahtumaan hankittu. Odotan oikein innolla. ;)

Eipä kai tässä muuta. Tästä tuli nyt aika yleistä höpinää koko postauksesta mutta sellaista se välillä on. Yritän viikonloppuna tehdä sitä postausta vaikkapa meidän keittiöstä. Hyvää (kohta) alkavaan viikonloppua kaikille ;)

Kommentit

  1. Intervalli-treenit on kyllä hyviä, varsinkin kun saa itse määrätä tahdin eikä oo kukaan siinä vieressä huutamassa että nopeempaa. Lukiossa liikunnanope oli semmonen joka vaati vähän liikaa ja yhden kerran jälkeen sitten oksensin ja sen jälkeen ei intervalleillu kiinnostanu kun vasta viime keväänä, eli reilu 10 vuotta meni siinä välissä. Mutta nykyään salilla kun käyn, niin teen alkulämmittelyn ja loppulämmittelyn intervallina juoksumatolla ja voisin vaikka tunnin tehdä sitä putkeen :D

    VastaaPoista
  2. No ensikertalaisena täytyy sano että aluks oli ihan tuskaa se neljäkin minuuttia :D Ei sillä ettei tuskaa ole enää mut alkaa tuntuu jo kuitenkin vähä helpommalta. Pikkuhiljaa se lähtee tääkin homma liikkeelle :)

    VastaaPoista
  3. Hei olit liittynyt miun lukijaksi, kiitos siitä! Ajattelin käydä myös ite vuorostani täällä vilkuilemassa :) Miullekin saa blogiin laittaa kommenttia, jos siltä koskaan tuntuu.
    Miusta on tosi hienoa, kun jollain on intoa opiskeluun. Asun muuten ite Outokummussa, ihan siinä Joensuun kyljessä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään :) Siun blogi vaikutti kivalta. Käyn toki kommnetoimassakin jahka joskus keksin jotain sanottavaakin ;) Ujo kommentoija ja niin edelleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni