Glitteriä ja farkkuhameita

Paluu teinivuosiin on jokatytön unelma. Tai niin sitä luulisi. Minun unelmani se ei ole mutta sitten kuitenkin tällä hetkellä muutama kuva kertoo aivan eri tarinaa. Tosin jokaisen kohdalla ei voi puhua paluusta. Sillä en suurimmissa unelmissanikaan olisi uskaltanut pahimpina teinivuosinani tehdä mitään näistä kolmesta asiasta, joista on tulossa kuvallista todistusaineistoa.

Menin ja ostin nimittäin eilen itselleni elämäni ensimmäisen glitter-kynsilakan. Ja vieläpä lakkasin sillä kynteni. Tämä yksilö tuli ostettua Seppälästä ja sävyn nimi on 100 colors. En tuskin koskaan yläasteaikoina olisi uskaltanut käyttää näin huomiotaherättävää kynsilakkaa.Hell, en mielestäni käyttänyt minkäänlaista kynsilakkaa niinä päivinä.

Seuraavissa kuvissa yhdistyvät myös pari asiaa, joite en teininä harrastanut. Ensinnäkin lyhyt fakkuhame oli yläasteella iso nounou. Ensimmäisen kaltaisensa yksilön oston lukion abivuonna. (se ei muuten mahdu enää päälleni..yhyy :/) No nyt sitten löysin euron kirppikseltä lyhyehkö farkkuhameen, koossi 46, ja se ihan oikeasti mahtuu minulle päälle. Minulle, jonka housukoko on nykyään 50..huh.

Niin ja puhutaanpa sitten yhdestä suurimmasta vaaterakkaudesta, joka minulla nykyään on. Printtipaidat, ja nimenomaan t-paita sellaiset. Kapphalin tarjouspäivillä (tai mikälie shopping day, jolloin sain 30% alennusta mistä tahansa normaalihintaisesta tuotteesta) ostin eilen jo pitkään ihailemani printtipaidan. Joka ei pelkästään ole sellainen printtipaita, jota en ikinä olisi uskaltanut pukea päälleni yläasteella, vaan se on myös pohjaväriltään valkoinen. Ja toisekseen sen printtikin on aika huomiotaherättävä pääkalloinen, siipineen ja isoine ruusuineen. En olisi ikinä uskaltanut pukeutua siihenkään vanhoina kunnon yläastepäivinä. Muistaakseni minulla oli muutama printtivaate..ja ne oli aika karseitakin mutta silti en olisi tätä uskaltanut päälläni pitää. Vaikka aika teinimäinenhän tuo asu kokonaisuudessaan on ;)

Edelleenkin minulla on ne samat epävarmuudet kuin teininä, ainakin ajoittain. Niistä huolimatta usakallan kuitenkin nykyään pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joihin haluan. Huolimatta siitä, että edelleenkin pelkään joskus, että joku nauraa minulle selkäni takana. Nykyään se tunne vain usein unohtuu tarpeeksi nopeasti, eikä estä minua pukeutumasta siten miten haluan. Eli vaikka siltä ei aina tuntuisi, niin on minun itseluottamukseni niistä ajoista hieman kasvanut. Rakastan printtipaitoja, ja minihameita sekä mekkoja. Omistan myös pelottavan paljon kosmetiikkaa, ja käytän sitä paljon enemmän kuin nuorempana.

Sellaista sitten tällä kertaa. Olen vieläkin ihan täpinöissäni siitä, että minulla on oikeasti päälläni farkkuhame pitkästä aikaa. :) Pienestä sitä voikin tulla iloiseksi. :P Nyt tosin pitää unohtaa nämä vaate-asiat ja teiniydet ja muut sellaiset jutut, ja palata aikuiseksi. Koska nyt ihan aikuisten oikeesti, minun on pakko saada gradua kirjoitettua ainakin kymmenen sivun verran tänään :D

Mukavaa sunnuntaita kaikille! <3