Guilty Pleasures

Niin kuin varmasti jokaisella, minulla on joitain asioita, joista pidän mutta joista en kehtaa myöntää pitäväni. Joskus tulee kuitenkin tarve paljastaa näitä hieman nolojakin salaisuuksia muille. Siksi ajattelinkin nyt jakaa muutaman tällaisen guilty pleasuren teidän kanssanne. Suurimmaksi osaksi tässä postauksessa nousee esille musiikillisia guiltyja, mutta esille tulee myös pari muuta juttua.

Tämän hetken noloimmat musiikilliset tykkäykseni ovat Phil Collins ja Antti Tuisku. Phil Collins on ollut tällä guilty pleasure -listallani jo lukioikäisestä asti. Silloin kuuntelin Phil Collinssia aina iltamusiikkina. Se oli rauhoittavaa. :D Philillä on mielestäni todella miellyttävä lauluääni, ja kappaleen sanoitukset ovat yksinkertaisia olematta kuitenkaan vailla sanomaa. Aika romanttista musiikkiahan tuo taitaa olla mutta kuitenkin osuvaa. Sitäpaitsi Philin kappaleiden mukana on helppo laulaa ;)

Antti Tuiskua olen alkanut kuuntelemaan tämän syksyn Vain elämää -kauden aikan. Lukuunottamatta tyypin hieman ällöjä tanssiliikkeitä ja ahahah-ahhattelua joissain kappaleissa kaveri on ihan okei. Oikeastaan Antti Tuiskun uusin levy on täynnä aika hienojakin kappaleita. Sitä on lähinnä tullutkin kuunneltua Antin Vain elämää vetojen lisäksi. Ei minusta Ana-fania tule mutta kyllä häntä voi silloin tällöin kuunnella, ja joskus tekee jopa mieli tehdä niin ;)

Tv-sarja guilty pleasurena on viimeisen viikon ajan toiminut Skins -liekeissä, jota olen katsellut Netflixistä. Olen menossa jo viimeisessä kaudessa. Muistan kun koko sarja alkoin joskus aikoinan näkyä telkkarista, ja sitä mainostettiin ärsyttävällä tävälla. (Skins -piiiiiiiiiitkä väli- LIEKEISSÄ!) , ajattelin että ei herranjestas, en ikinä kato tommosta kaccaa. No niin se vaan mieli muuttui kun tylsyyksissäni katsoin ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson, ja jäin heti koukkuun. Sarja inspiroi piirtämään alla olevan ehkä hieman teinimäisen kuvan. Sitä se brittiläisen teinidraaman katsominen teettää. :D

Bonuksena vielä eräs guilty-juttu joka on ehkä hieman eri asia kun nuo aiemmat. Minulla on, joku voisi sanoa, melko lapsellinen sisustusmaku. En todellakaan ole niitä elegantti sisustus ja, muutama pieni esine vain esillä harmaavalkoisessa asunnossa tyyppejä. Ei, vaan minulla on kaikkea hassua, värikästä ja sekalaista esillä. Niin kuin ne pehmolelut sohvalla, jotka olette monesti nähneet. Hello Kitty- kello keittiösä. Minulla on populaarikulttuuriin liittyvää esineistöä, kuten Doctor Who -krääsää, Angry Birds-krääsää sekä paljon muuta senkaltaista esillä olohuoneessa. 

Tällä hetkellä minulla on myös pöllö-sisustustarroja kaapiston ovessa, sekä itse piirtämäni pöllön kuva seinällä. Toisinaan sekin tuntuu sellaiselta asialta, mitä pitäisi hävetä. Lapsellinen sisustus on minulle guilty pleasurea.

Nyt olen paljastanut teille muutaman "hävettävän asian". Parasta tässä paljastuspostauksessa oli se, että nyt viimeistään huomaan ettei näistä mitään tarvitse hävetä ;) Ne kuuluvat vain persoonallisuuteeni tällä hetkellä. En tosin paljastanut vielä kaikkia salaisuuksiani tälläkään saralla. Joskus voi olla luvassa hieman lisääkin jotain samankaltaista.

Loppuun vielä kysymys blogin lukijoille. Onko teillä guilty pleasureita? Millaisia ne ovat?