Blast from the past

Äidin luota löytyi viime kerralla laatikkojen kätköistä suurennus meikäläisen rippikuvasta. :) Nappasin sen sieltä talteen, ja ajattelin jakaa sen nyt teillekin. Olen ollut melko erilainen tuolloin mutta kuitenkin silti samanlainen :D 

Tästä kuvasta näemme muuten syyn siihen, miksi en tykkää hymyillä kuvissa. Näytän hymyillessäni nimittäin hieman jyrsijältä, ja yleisesti ottaen hieman dorkalta. Ainakin jos hymyilen niin, että hampaat näkyy. Voi mutta kyllä minun ihoni on ollut hyvä tuolloin, ja ah niin rypytön. En käyttänyt muuten kauheasti meikkiä tuolloin, kuten kuvasta näkyy. En näemmä jaksanut ehostaa kasvojani edes rippijuhliini. Jospa se oli silloin hyvän ihoni salaisuus.

On hauska nähdä itsestään yli kymmenen (herranjestas miten pitkä aika) vuotta vanhoja kuvia. Niissä näyttää aina niin viattomalta ja puhtoiselta etenkin jos kyseessä on rippikuva. Alba muuten sopii minulle, pitäisikö alkaa pukeutumaan sellaiseen. Olin tosin melko lailla laihempi tuolloin kun nyt.

Siinäpä se tämän päivän postausaihe olikin. Nyt menen syömään, että ruoka ehtii sulaa ennen kuin menen illalla uimaan <3