Pohdintaa lihavuudesta




(Kuvana postauksessa ulkoilukuva viime syksyltä, jota en ajoittaisessa "läski"häpessäni ole kehdannut julkaista.)




Katsoin tuossa YLE:n Kioskin jakson, jossa Raakel kuplassa käsiteltiin lihavuutta, ja kommentteja joita lihavat ihmiset ovat saaneet elämänsä aikana lihavuudestaan. Ohjelmassa luettiin joitakin kommentteja lihavilta ihmisiltä ja tarinoita heidän kokemuksistaan, ja haastateltiin paria ihmistä. Lopussa näytettiin myös bloggaajan näkökulma. Hearts/nothing blogia pitävä Joanna kertoi blogissaan saamista kommenteistä hänen lihavuuteensä liittyen 

Koko ohjelma jäi mietitytäämään minua, vaikka itse en ole esimerkiksi blogiini saanut ilkeitä kommentteja lihavuudestani varmaankin siksi, etten salli anonyymi-kommentointia. Omalla nimellä tai nimimerkillä taitaa olla suurempi kynnys tulla huutelemaan. Olen kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja ihmisten silmissä "vääränlainen" ihan pienestä pitäen. Välillä olen ollut jopa lähellä normaalipainoa, ja silti tuntenut olevani todella lihava ja ällöttävä.

Minua nimiteltiin koulussa läskiksi, ja hoettiin hyi saatanaa kun kuljin ohi. Minulle on näin aikuisiällä huudeltu kaupungilla, melko harvoin onneksi mutta kuitenkin niin, että muistan tapaukset vieläkin. Tuorein oli viime kesänä kun olin lähdössä kaverin kanssa pois terassilta. Jokin remuava kaverijoukko kulki takaani ohi, ja yksi heistä sai kuningasidean naureskella minulla ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen "Uu mikä mamma" tarkoituksenaan ilmiselväti pilkata leveää takapuoltani. Itsehän en nähnyt taakseni mutta oletan mukana olleen myös jonkinalaisen käsillä tehdyn eleen. Muistan myös erään useamman vuoden takaisen kerran baarissa, jossa joku tyyppi luuli minun tuijottavan itseään ja huusi "mitä toljotat läski".

Jokainen tällainen kerta on jättänyt jälkensä minuun, enkä voi olla miettimättä mikä antaa kellekään oikeuden huudella vieraalle ihmiselle kommentteja tämän painoon liittyen. 

Vielä kamalampaa on kun kommentteja tulee myös lähipiiristä. Nekin tuntuvat aina pahoilta vaikka eivät olekaan välttämättä pahalla tarkoitettuja. Eräs sukulainen on paasannut minulle laihduttamisesta, mikä on sinällään ihan hyvä asia. Tosin tiedän itsekin että laihduttaminen olisi järkeävää, enkä tarvitse siihen kehoitusta erikseen. Olen yrittänyt, ja yritän laihtua koko ajan mutta se ei ole niin yksinketaista, miltä laihat ihmiset saavat sen kuulostamaan. 

Toinen ilmiö, mikä huolestuttaa minua on luutavasti yhteiskunnan läskikielteisyyden ansiota. Sillä tietyssä iässä sukulaislapset ovat alkaneet aina pohtimaan ja miettimään ja sanomaan ääneen kun Narseska-täti on pullukka. Kummipoikani sanoi pienenä että "Narseska-täti" ei varmasi jaksa juosta kun se on niin iso" . Pari viikkoa sitten siskontyttöni mietti kovasti saunassa jotain ja kuiskasi äidilleen ihmetellen että tädillä on iso maha, ja hän on pullukka. Kun pienet lapset alkavat pohtimaan asioita siinä suhteessä että he ihmettelevät lihavuutta, ei voi päätellä kuin sen että he näkevät hoidossa, koulussa, ja telkkarissa kuinka lihavuus on huono asia, jota tulee ihmetellä ja kommentoida. Näidenkään tapausten jälkeen on tullut välillä paha mieli vaikka olen koko ajan tiedostanut että sanoja ei ole tarkoittanut mitään pahaa, vaan kyse on ollut lapsen uteliasuudesta tai suorapuheisuudesta. Olenpa kuullu vanhemmilta sisarusten lapsiltakin ajattelemattomia kommentteja, jotka ova sillä hetkellä tuntuneet hieman pahalta vaikka olen tiedostanut ettei nekään  kommentit ole tarkoittaneet mitään pahaa. Kuten se että vanhoja kuvia katsoessaan sukulaistyttö sanoi että "onpa Narseska ollut laiha" katsonut minuun ja jatkanut "Ala taas noin laihaksi."

Yleinen ilmapiiri on nykyyä hyvin läskinvastainen. Enkä minä ymmärrä sitä. Miksi ketään haittaa jonkun toisen elopaino. Jokainen kantaa painonsa itse. En itsekään ole tyytyväinen tilanteeseeni, vaan haluaisin onnistua laihtumaan. Se ei silti tarkoita, että näyttäisin tämän painoisena rumalta tai iljettävältä. Minä olen kaunis omalla tavallani vaikka olenkin lihava. Haluan laihtua lähinnä oman terveyteni takia. Se ei kuitenkaan onnistu mikäli en pysty hyväksymään itseäni tällaisena. Eikä ulkopuolelta tulevat kielteisen kommentit helpota asiaa yhtään, olivat ne sitten täyttä ilkeilyä tai hyvää tarkoittavaa ohjeistusta.


Kommentit

  1. Puhut täyttä asiaa. Ei kenelläkään ole oikeutta tehdä toiselle pahaa mieltä nimittelemällä tai muuten vaan osoittavansa paheksuntaa toisen painon tai ulkomuodon vuoksi. Mua kuvottaa sen kaltaiset ihmiset. Mun perheessä on tosi paljon liikalihavuutta ja esim. tädistäni (yli 50v) huomaa, miten nuoruusaikojen kiusaaminen on jättneet häneen arvet. Nyt mun 10-vuotiasta serkkuani kiusataan koska hän on hieman pyöreämpi kuin muut luokkalaisensa. Oon yrittänyt pitää serkkuni puolia ja toivon, että hänellä pysyisi itsetunto kaikesta huolimatta korkealla. En ymmärrä, miks kenenkään paino raapii jonkun toisen persettä niin paljon, että siitä pitää erikseen mainita. Ainoo asia mikä mua "haittaa" lihavuudessa on terveysriskit. Pelkään että paino haittaa perheenjäsenteni terveyttä jotenkin. Oon yrittänyt olla tukena ja apuna heidän painonpudotuksessaan ja oon sitä myötä huomannut, että pidän siitä. :) Toisia on kiva auttaa ruokailujen suunnittelussa ja löytämään liikunnan ilo. Ja se hymy kun he huomaavat onnistuneensa. <3 se on jotain ihan mahtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisätäkseni: ei paino kenenkään kauneutta määrittele. Sä olet kaunis :)<3

      Poista
    2. Positiivinen kannustus on hyvä asia etenkin silloin kun henkilö itse haluaa laihtua, ja pyytää sitä tukea. Mutta jos se lihava ihminen ei ite ota sitä puheeksi sillä on varmana joku syy, eikä välttämättä sitten auta jos noin tuosta vaan sanoo että "laihduta" Mutta tuollainen mistä itse puhuit eli tukena oleminen ja neuvominen kun toinen laihduttaa niin se on hyvä asia.

      Joo, ja se on tosiaan kumma juttu miks jonkun persettä kutittaa toisten ulkonäkö ylipäätänsä oli se sitten lihava, laiha tai mitä vaan. Maailmaan mahtuu kaikennäkösiä ihmisiä. Eikä paino tosiaan määritä kauneutta. Jokainen kun vähän harkitsisi mitä suustansa päästää, niin me oltas kaikki onnellisempia.

      Poista
  2. minulle onneks ei ole yhtään kertaa sanottu noin. mutta huomaan kun ihmiset tuijottaa minua. en kylläkään tiiä mitä heidän päässä liikkuu. olen mielestnä sopusuhtainen. varma sanonta on tähän ihminen on omanlainen ja jokainen on oma itsensä mieleltään, keholtaan, harrastukisltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet :) En tiedä miksi tuijottaa. Ja voihan se olla etteivät edes tuijota vaan se vaan sinusta tuntuu siltä. Ja vaikka tuijoittaisivatkin niin sitä ei voi tietää mitä niitteen päässä liikkuu. Voihan niillä olla positiivisiakin ajatuksia.

      Poista
  3. Hieno ja koskettava teksti! Tuli ihan tippa linssiin, kun luin tätä. Sen verran samaistuttavia nuo lapsuuden/nuoruuden kokemuksesi ovat. Vaikka minulla on hyvä itsetunto nykyään, kyllä se kiusaaminen on jättänyt ikuiset arvet. Aikuisiällä ei onneksi ole huudeltu mitään, mutta sekin, mitä ihmiset ovat jättävät sanomatta, voi satuttaa. Esim. silloin sinkkuaikoina kun kävin vielä enemmän baareissa, usein joku poikaporukka tuli jututtamaan hoikempia kavereitani, ja minut ignoorattiin täysin. Tuli sellainen viba, että kukaan ei vain suinkaan halunnut edes puhua läskille, ettei se vaan luule, että joku on siitä kiinnostunut. Vaikka en yleensä ollutkaan kiinnostunut, olisi silti ollut kiva, jos oltaisiin kohdeltu ihmisenä. No, onneksi nykyään on sen verran terve itsetunto, ettei sitä hyväksyntää tarvitse hakea vierailta ihmisiltä. :) Mutta toki ikävät kommentit siitä huolimatta satuttavat. Varmasti varsinkin, jos ne tulevat lähipiiristä.

    Vaikka taustalla olisikin jotain hyväntahtoista, mielestäni toisen painoa tai terveyttä ei tule kommentoida, ellei tämä ihminen nimenomaan pyydä apua tai tukea laihdutukseen. Kun se vain ei ihan oikeasti kuulu kenellekään muulle, mitä kukin yksilö omalle kropalleen tekee; oli sitten kyse läskeistä, kauneusleikkauksista tai tatuoinneista. Huvittaa, miten ns. "concern trollsit" netissä kommentoivat ikävästi pluskokoisten naisten kuvia ja oikeuttavat sen sillä, että "olen vain huolissani terveydestäsi". Joo, varmasti olet huolissasi ventovieraan ihmisen terveydestä. Ja vaikka olisitkin, ei siitä terveydestä oikeasti voi ulkonäön perusteella mitään päätellä.

    Tykkään eniten tässä postauksessa tuosta viimeisestä kappaleesta. On tosi tärkeä askel tunnistaa se, että itsensä hyväksymisellä pääsee paljon pidemmälle kuin itseään vihaamalla. Ja vaikka ei vastaisi yhteiskunnan asettamia kauneusstandardeja, voi silti olla todella kaunis. Kuten sinä olet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei se ole mikään tekosyy kommentoida ilkeästi jq haukkua lihavia sillä perusteella että on huolissaan terveydestä. Se kuitenkin on yksilöllistä tuleeko siitä lihavuudesta vaivoja ja millasia ne on. Ja toisekseen se kommentointi ei saa sitä lihavaa heti laihduttamaan varsinkaan onnistumaan siinä hetkessä. Pikrmminkin se voi vaan saada tilanteen pahenemaan.

      En ymmärrä miks ei voida vaan hyväksyä sitä että maailmassa nyt on eri muotoisia ja näkösiä ihmisiä. Jotkut saa kuulla koko ajan läskeistään negaa ja jotkut laihuudestaam tai pituudestaan. Eikä mikään ulkonäöllinen ominaisuus ansaitse ilkeitä kommentteja ja muka hyväätarkoittavaa puuttumista.

      Välillä on päiviä että tajuaa että se ylipaino ei oo asia jota tartteis hävetä ja minkä takia tartteis tuntee itsensä yhtään sen rumemmaksi. Välillä taas niitä päiviä tulee kum olo n just sellanem että tuntee itsensä huonommaksi sen takia. Pitää vaan pyrkiä siihen että niitä parempia päiviä on useemmin kuin huonoja. Ja osattava keskittyä niihin hyviin piirteisiinsä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni