Ei miusta saa, muotibloggaajaa...

En seuraa muotia, enkä oikein osaa valita vaatteita, jotka sopivisvat juuri minun vartalotyypilleni. En osaa myöskään meikata taidokkaasti saatikka laittaa hiuksia. Yleensä menen vapailla hiuksilla, jotka roikkuvat luonnontilassaan vapaana auki, ja menevät päätämyöten. Aivan puhtaina ne ovat noinkin ihan nätit. En juurikaan välitä muodin seuraamisesta, vaan ostan ja hommaan vaatteeni mututuntumalla. Mikä näyttää kivalta, sitä käytän. 

Tästä blogista ei koskaan tule muoti- tai tyyliblogia. Ei puhtaasti ja pelkästään ainakaan. Olen kuitenkin huomannut,että "kauneuden"hoidosta ja vaatetyylistä on tullut osa tätä blogin yritetlmääni. Olen ylittänyt mukavuuskynnykseni monta kertaa ja laittanut tänne asukuvia. Olen myös pukeutunut rohkeammin, lattanut hiuksiani ja meikannut niin kuin osaan. (eli en kovin hyvin.) Nykyään minulla on kiharrinkin. : D ja hiustenmuotoilutuotteita. Hieman on niiden käyttö vain hakusessa. Jokatapuksessa pointti on se, että vaatteista ja tukanlaitosta ja meikkaamisesta on pikkuhiljaa tullut osa elämääni. Kai se on sitä naiseksi kasvamista. En kuitenkaan koskaan tulee olemaan sellainen ihminen, joka ei ilman meikkiä tai hiuksia laittamatta voisi lähteä ulos.  Käyn edelleenkin myös kollareissa ihmisten ilmoilla silloin kun siltä tuntuu.


Minusta on tullut rohkeampi myös pukeutumisessa. Tänäänkin olin vaatteissa, joita ennen en olisi kehdannut päälleni vetää. En varsinkaan  lähteä liikkeelle sellaisissa vaatteissa. Nyt menin sitten minihameessa, ja paidassa sen sisälle sullottuna, tukka (huonosti, tiedän...en vielä ihan hallitse kiharrintani) kiharrettuna, ja huulipunaa huulissa. Vähän tekee pahaa katsoa tuota vatsan aluetta tässäkin kuvassa mutta mitä enemmän sitä katson, sitä enemmän siihen totun. Ei se tee minusta erityisen rumaa, tai mitään suomursuhirviötä, se vain on. Ei imarteleva kohta vartalossani, mutta kuitenkin osa minua. Osa, joka muuttuu koko ajan kun yritän elää terveellisemmin ja harrastaa liikuntaa. En kuitenkaan halua sitä enää hävetäkään, ja piilotella. En myöskään esitellä sitä napapaidoissa. : D Mutta nyt uskallan laittaa päälle vaatteet, jotka eivät peitä sitä kokonaan. Ja arvatkaa mitä, tuntsin itseni kotoisaksi tässä asussa. :) En olisi koskaan uskonut, että se olisi mahdollista. Nyt tosin sitä katsoessani huomaan sen, mikä kyseisessä asussa olisi voinut minua ennen häiritä. Häiritseehän se edelleenkin vähän mutta ei niin paljon, että en asua voisi enää missään käyttää uudestaan. :) Sen minä olen huomannut tätä blogia kirjoittaessani, että tämä parantaa itsetuntoa, koska tätä tehdessäni ja näitä asukuvia julkaistessani pakotan itseni katsomaan itseäni, ja tottumaan itseeni sellaisena kuin olen. 

En ole täydellinen, minulla on vikoja. En ole täysin tyytyväinen kroppaani. Nykyään huomaan kuitenkin, että on minulla hyviäkin puolia ja piirteitä. Vatsanseudustani en välitä, mutta jalkani ovat mukavan näköiset. Käteni ovat sirot, ja kasvoni pienellä laittautumisella ihan nätit, etenkin silmät ja nenä :) Hymystäni en ehkä pidä, mutta huulet on muuten ihan kivat. Etenkin kun välillä rohkaistun ja uskallan taas käyttää huulipunaakin.  Lantio on leveä, ja tässä asussa keskikohdan tasapaksuun vähän korostuu, mutta on minulla kuitenkin muotojakin. Kaiken kaikkiaan olen ihan tavallisen näköinen nuori nainen. En mikään susiruma ällötys, joksi itseni aivan liian usein tunnen. 


Uskallan nykyään jopa ihan vähän keikistellä kameralle. Hei, en minä mikään kaunotar ole, mutta en hirviökään. Se pitäisi muistaa useammin. Miksi tuhlata elämää surkutteluun, kun voi nauttia siitä juuri sellaisena kuin on. Se tekee myös terveellisemmän elämän etsimisestä helpompaa. Kun hyväksyy itsenä kaikkine vikoineen, eikä sure huonoja puoliaan. Vartalo kuitenkin on aina muokattavissa, jos jokin siinä ei miellytä. Ei kuitenkaan tarvitse masentua, jos unelmien kroppa ei hetkessä ole saavutettavissa. Aina kaikissa olomuodoissa on myös asioita ja osioita, jotka ovat hyviä.


Mikä tässä nyt sitten oli poittina. Noh, vaikka en seuraa muotia enkä ole muotibloggaaja-ainesta niin koen silt vaatteet, tyylin, meikkaamisen sekä hiustenlaiton osaksi itseäni ja persoonaani. Siksi ne ovat osa myös tätä blogiyritelmääni, siinä missä muu arkeni ja kiinnostuksen kohteeni. Se että olen uskaltanut kirjoittaa tätä blogia, ja postata kokovartalo- seka naamakuvia tänne, on auttanut minua hyväksymään itseni myös ulkoapäin paremmin. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Tiedän, että on varmasti monia, jotka kuvani nähtyään sanoisivat minua rumaksi ja läskikis. Se ei kuitenkaan tee minusta rumaa tai läskiä. Ylipaino on eri asia, ja tiedostan että sitä minulla on. En väitä ettenkö siis lihava olisi. Se vaan ei  tee minusta rumaa kuin rullatuoli. Olen normaalin näköinen tyttö, joskus jopa ihan nätti. Omista henkilökhtaisista rumapäivistänikin huolimatta. Voi olla, että sellainen tulee heti huomenna, ja perun nämä sanani, ja koen taas,että peilistä minua tuijottaa se suohirviö. Tänään kuitenkin olen sinut itseni kanssa, kerrankin. :)

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus! Ja sun tukka on tosi upea näissä kuvissa :) Toi väri sopii kivasti ja otsis nyt näyttää aina hyvältä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)Mukava saada palautetta näihin miun sepustuksiin! Joo, miustaki tukka on ihan jees..en vain täysin tyytyväinen oo kun tuntuu etten osaa vielä kunnolla tukkaa kihartaa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Faktoja x 10