Nullen kanssa

Tulin kuvassa olevan kaverin kanssa postailemaan. Hänen nimensä on muuten Nulle, ja hän on hattuholisti! Hän lohduttaa minua, kun olen suurissa tuskissani tässä. Miulle on tullut afta  kaikista mahdollisista kohdista suuni sisällä, juuri kieleen. Ja se on kipiä, voi että se on kipiä. Ensimmäinen aftani kielesä vaikka muissa kohdissa niitä on ollut etenkin.

(teitä varmaan ihan hirveesti kiinnostaa jotkut miun aftat :D)

Tämä viikon alku on ollut aika hektinen, ja stressikäyrät nousevat erilleen. Paljon tekemistä yhtäaikaa, ja olen naatti koko ajan. Lisäksi erinäisten asioiden järjestelyt ja logiikka ovat aivan päin sitä itseään, enkä voi olla varma lopputuloksesta. Lisäksi soimin itseäni vähän väliä tyhmyydestä...

En tiedä, miten selviän tästä keväästä. Monet tehtävät ovat oikeasti mielenkiintoisia samoin kuin opettaminen periaatteessa. Käytäntö on sitten toinen asia. Maanantaina minulla on seuraava tunnin pito edessä aiheenaan Suomen taiteen kultakausi. Mukava aihe, auttaa itseänikin perehtymään enemmän suomalaiseen taidehistoriaan. Tunti on  suunnattu seiskaluokkalaisille. Se vähä hirvittää, että mitä siitä tulee. Saanko pidettyä langat käsissäni, kun tunti on vielä opetuskokeiluni, ja metodi on luova kirjoittaminen opetuksen osana. 

Englannin kurssikin alkoi tänään, ja siinäkin on enemmän hommaa kun ajattelin. Noh sisulla siitä selviää. Onneksi koti toimii turvakeitaana kaiken hektisyyden keskellä. Olen huomannnut entistä paremmin olevani todellinen kotihiiri. 

Vaan nyt menen Nulle kainalossani (kyllä nukun pehmolelu kainalossa) nukkumaan! Hyvää yötä ja mainiota viikon jatkoa. Toivon itsekin viikon jatkuvan positiivisena, ja toivon välttäväni pahimmat katasrofit! ;D