Alavireinen keskiviikko
Tänään olen vain istunut kotona pukeutuneena pelkkään yöpukuun ja aamutakkiin. On jotenkin alakuloinen olo, eikä mikään huvita. Täytyisi tehdä koulutehtäviä, ja lukea tentteihin. Motivaatio kaikkeen tuollaiseen on vaan kadonnut, ainakin täksi päiväksi.
On se muuten jännää, että nykyään saa mitä tahansa hilihydraattipitoista, ja jauhoista valmistettua ruokaa täysjyväisenä. Eilen löysin kaupasta jopa nuudeleita, jotka ovat täysjyvää. Tuntuu jotenkin hyväksyttävämmältä syödä jotain noin huonolla ravintoarvolla varustettua, vain koska se on täysjyväistä. Eiväthän pelkät nuudelit täysjyväisinäkään ole kovin monipuolista tai terveellistä ruokaa. Joskus on vain päiviä, jolloinka sitä haluaa elää vain nuudeleilla, ja ehkä satsumilla siinä sivussa.
Tämä teksti on ehkä yksi esimerkki siitä, millä tavalla tämä blogi tulee olemaan arjen kuvausta, ja ajatusten järjestelyä. Omaksi ilokseni minä tätä kirjoitan, mutta olisihan se mukavaa, jos joku tätä eksyisi lukemaan. Arkeni on vain paikoitellen aika tylsää. Eilenkin jännittävin ja tunteita herättävin hetki päivässäni oli se, kun katsoin Emmerdalea.
Missähän tämän tekstin punainen lanka on? Ehkä siinä, että joskus on hyvä sallia itselleen tällainen hidas, ja alavireinen rokulipäivä. Joskus ihminen tarvitsee tilaa omille ajatuksilleen, niin negatiivisille kuin positiivisillekin. Nyt menen nauttimaan kulhollisen nuudeleita, ja katsomaan Buffy The Vampire Slayeria dvd:ltä. Kuluu se keskiviiko näinkin.
On se muuten jännää, että nykyään saa mitä tahansa hilihydraattipitoista, ja jauhoista valmistettua ruokaa täysjyväisenä. Eilen löysin kaupasta jopa nuudeleita, jotka ovat täysjyvää. Tuntuu jotenkin hyväksyttävämmältä syödä jotain noin huonolla ravintoarvolla varustettua, vain koska se on täysjyväistä. Eiväthän pelkät nuudelit täysjyväisinäkään ole kovin monipuolista tai terveellistä ruokaa. Joskus on vain päiviä, jolloinka sitä haluaa elää vain nuudeleilla, ja ehkä satsumilla siinä sivussa.
Tämä teksti on ehkä yksi esimerkki siitä, millä tavalla tämä blogi tulee olemaan arjen kuvausta, ja ajatusten järjestelyä. Omaksi ilokseni minä tätä kirjoitan, mutta olisihan se mukavaa, jos joku tätä eksyisi lukemaan. Arkeni on vain paikoitellen aika tylsää. Eilenkin jännittävin ja tunteita herättävin hetki päivässäni oli se, kun katsoin Emmerdalea.
Missähän tämän tekstin punainen lanka on? Ehkä siinä, että joskus on hyvä sallia itselleen tällainen hidas, ja alavireinen rokulipäivä. Joskus ihminen tarvitsee tilaa omille ajatuksilleen, niin negatiivisille kuin positiivisillekin. Nyt menen nauttimaan kulhollisen nuudeleita, ja katsomaan Buffy The Vampire Slayeria dvd:ltä. Kuluu se keskiviiko näinkin.
Kommentit
Lähetä kommentti