Fiilispohjalta

Tänään oli hieman alavireinen päivä. Ei ollut oikein mitään tekemistä, ja olo oli jossain vaiheessa todella levoton. Minusta tuntuu, että vietän liikaa aikaa kotona neljän seinän sisällä Toisaalta täällä tunnen itsenin  useimmiten onnelliseksi. Kodin ulkopuolella saatan olla usein yksinäinen. 

Ei siitä sen enempää. Tämä päivä meni enemmän tai vähemmä hiljaisissa tunnelmissa, joten kuviakaan en ole ottanut. En usko, että sanon tämän, mutta ihanaa, että ensiviikolla alkavat luennot yliopistolla. Silloin pääsee aina vähäksi aikaa kodin ulkopuolelle. Pariksi tunniksi vain useimmiten mutta on sekin vaihtelua. 

Luentojahan minulle ei ole kovinkaan paljon nyt keväällä, tentteihin lukemista sitäkin enemmän. Olenkin miettinyt, että jospa alkaisin lukemaan niihin tenttehihi aina välillä yliopiston kirjastolla. Kirjastossa voisi olla helpompi keskittyä tylsiinkin tenttikirjoihin. 

Toivoisin vain, että minulla olisi enemmän tuttuja, tai jopa ystäviä yliopistolla. Se olisi kivaa. Olen vain niin hitaasti ystävystyvä, että minulle on vaikeaa tutustua ihmisiin yliopistossa, koska siellä ei ole kiinteitä ryhmiä, vaan naamat ympärillä vaihtelevat luentojen mukaan. Olen todella huono puhumaan ihmisille, joten kiinteiden ryhmien puute vaikeuttaa ystävysytmistä todella paljon. Tuntuu, että olen kadottanut kykyni ystävystyä vaikka lukiossa tai ammattikorkeakoulussa sain itselleni kavereita suhteellisen helposti. Jos en nyt parhaita sellaisia, niin ainakin porukkaa joiden kanssa hegailla. 

Onneksi minulla on yliopiston ulkopuoella kavereita. Olisihan se kivaa, että niitä olisi yliopistollakin mutta kyllä sitä pärjää näinkin. Mietin vain, että onkohan olemassa ketään, joka painisi näiden samojen ongelmien kanssa. Vai olenko minä ainoa laatuani. Saavatko kaikki muut kavereita yliopistolla todella helposti?

No, se nyt taas tästä aiheesta. Taidan mennä nukkumaan ennen kuin puran liikaa sydäntäni tänne. Osa ongelmaani on ehkä se, että osaan parhaiten ilmaista itseäni kirjoittamalla. Tuolla oikeassa maailmassa minun pitäisi uskaltaa puhua enemmän, ja osata ilmaista itseäni paremmin myös ääneen. 

Tällaisia asioita minä mietin aina alakuloisina päivinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Faktoja x 10

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8