Koruja

No niin, nyt on sitten sen korupostauksen aika. Kaikki tässä mainitut, ja kuvatut korut ovat enimmäkseen vaan rihkamaa, ja käsityötaidetta, eivät mitään monen sadan euron timantteja ;) Suprise! Mjoo, kukaan tuskin odotti mitään kruununjalokiviä. Vaan pidemmittä puheitta ensimmäistä kuvaa kehiin.


Tämä ensimmäinen kaunokainen on uusin kaulankoristajani. Sain sen joululahjaksi poikaystävän äidiltä, ja olen sen jälkeen pitänyt sitä jo usein. Koru on ilmeisesti Lieksalaista käsityötaidetta, jonka on tehnyt senniminen henkiläö kun Seija Rovio, jos nyt oikein saan korun takaa luntattua. Oli kyllä jotenkin hassua ennen joulua kun katselin ja tunnustelin pakettia, jossa tämä koru oli, niin luulin saavani joululahjaksi sukat. : D Se johtui siitä kun paketissa oli pehmusteet, ja se oli senmallinen, ja kun olin maininnut sukkapulastani poikayvtävän äidille ennen joulua. Voitte siis kuvitella suuren yllätykseni, kun jouluaattona avasin kyeseisen paketin. Niin ja sanotaan nyt vielä, että yllätys oli oikein iloinen ja mieluinen. Koru on ihan meikälaisen värinen ;)


Tälläkin korulla on oma tarinansa. Aivan kuten kaikilla. Tämän olen ostanut Vero Modasta kesäisellä Helsingin reissulla äitini, siskoni ja hänen pienen tyttärensä kanssa. Tämä oli viimeisiä ostoksia siellä, ja tehty aika pikaisesti sillä aikaa, kun siskontyttö nukkui rattaissa päiväunia. Koru oli kovassa käytössä syksyllä, ja siitä tulee kesän helsinginmatka aika hyvin mieleen. Tykästyin tuohon riipukseen. Näkyy vähän heikosti tuossa mutta idean voi kai jälleen kerran siitä nähdä.


Tämän korun olen saanut syntymäpäivälahjaksi yhdeltä parhaista ystävistäni. Tämä on okeastaan sellainen tänen luonaan käytimme molemmat näitä korujamme. Tämäkin on erityinen juuri muistojensa takia. Onhan se toiimikoru, koska kaverillani itsellään on samanlainen mutta valkoisena. Kesällä kun olin viikon kyläilemässä hki todella kauniskin, ja pidän siitä todella paljon. Syksyllä tuli tätäkin käytettyä aika paljon. Nykyään on vaikea olla ilman koruja. Ihan kuin olisin tullut riippuvaiseksi tai jotain. : D


Tässäpä sitten viimeinen mutta ei todellakaan vähäinen koru tässä postauksessa. Tämä on seppälästä ostettu hopeanvärinen kettu hopeaketjulla. Tämän on minulle ostanut ihana poikaystäväni <3 Joskus, aika harvoin, menemme poikaystävän kanssa yhdessä kaupungille kauppoja kiertämään. Yleensä käymme kirjakaupoissa, pelikaupassa ja ehkä Anttilassa. Tällä kertaa sain poikaystävän houkuteltua seppälään, jossa ihailin koruja. Tämä koru oli minusta ihana ja hypistelinkin sitä ihan innoissani. Poikaystävä kysyi haluanko sen, ja osti sen minulle. Siitä lähtien käytin melkein ainioastaan tätä korua koko loppusyksyn. Minusta tämä on aivan ihana, etenkin kun se on rakkaudella minulle ostettu. 

Siinäpä oli suurin osa koruistani. Yhdessä rasiassa minulla on vielä helmiä (ihan muovihelmiä enimmäkseen), ja sitten on vielä yksi hopeakoru. Ehkä esittelen nekin joskus. Nyt pitäisi lähteä kauppaan, että pääsemme nauttimaan herkkupäivästämme poikaystävän kanssa. Ihanaa kun on perjantai, vaikka ensiviikolla alkavat ne luennotkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Faktoja x 10

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8