Karkauspäivä

Tältäpä näytin tänään. Huomannette uuden hiusvärini. Onneksi ilme on taas niin kohdillaan, että kuka vain varmasti tunnistaa minut samaksi Narseskaksi, joka tätä blogia täällä ruudun toisella puolella niin sanotusti kirjoittelee. Jotenkin vaan tuntuu, että vaikka hiukset ovat mielestäni erittäin nätit ja elävämmän näköiset, niin nuo räikeän eriväriset normaalit kulmakarvani eivät oikein istu kuvaan : D

Vaan jospa laitetaan nyt tähän perään vielä vähän vähemmän ilmeellä vedetty kuva, niin kiinnittyy huomio aukinaisen suuni sijasta ihan siihen hiusväriin : D (ja kalpeaan naamaan).

Noh, aika möllltä sitä tässäkin näytetään, niin ja väri näyttää haaleemmalta tossa eteisen keinovalossa, noh mut kiva se silti on. Tykkään siitä, vaikka en muusta sitten niin väiltäkään näissä kuvissa. Ollut ruma-olo koko päivän. Siihen vaikuttaa sekin, että kävin aamulla vaa´alla, ja näköjään paino junnaa samassa. Hidasta tää painonpudotus. Noh tänään vauhditin tekemällä erittäin hyvää sosekeittoa seuraavista aineksista....

Anteeksi hellan likaisuus. Tällä hetkellä se on erittäin puhdas, vannon sen. Niin ja jos kattilan sisällöstä ei saa selvää, niin sanotaan nyt että siinä kiehuu bataatti ja monta porkkanaa. Sosekeittoon tuli soseutettujen juureskavereiden lisäksi Valion Kolmen juuston kermaa, joka antoi makoisan sävyksen juurevien poikien kaverina. Ja tietenkin juureksi keittäessä pitää muistaa sanoa niille aina tasaisi väliajoi: "Boil my beauties, boil..", niin ne kiehuvat oikein mukavasti ja hyvässä ajassa. Tämä on tätä meitsin keittiöfilosofiaa. Raaka-aineille täytyy jutella ;) Etenkin karakuspäivänä, ja no muulloinkin toki. 

Mitäs tähän karkauspäivääni muuten kuuluu? Noh, ollaan jo kihloissa avokin kanssa, niin en voinut ees hamekangasta tienata kosimalla sitä poloista. Joten jäi nyt se karkauspäivän perinne noudattamatta. Muutenhan tää nyt ei sen kummemmalta päivältä olekaan vaikuttanut, kun muutkaan päivät. Onpahan vaan yksi lisäpäivä helmikuulle. 

Tänään jaksoin jopa mennä luennoille, siellä oli ihan kivaa. Etenkin kun luennoitsija ilmoitti, ettei huomenna olekaan luentoja, jotka olisivat muuten olleet kahdeksalta aamulla. Aamu-uninen, kuuden aikaan heränneenä merimiehen lailla kiroileva minäni oli etenkin hyvin onnellinen tästä asioiden saamasta käänteestä. 

Oishan tuota tekmistä toki muutenkin, jotenkin ei siis parin tunnin luentoje peruuntuminen auta hirveästi, kun olisi edelleen ne kuusi kirjaa tentteihin luettavana, ja raportti duunailtavavana ensiviikkoa varten. Vaan eiköhän se tästä vielä etiäpäin lähde menemään. 

Nyt näihin kuviin, ja näihin tunnelmiin, hyvää yötä! <3