Pari runoyritelmää

Runo 1

Koivukujalla nuokkuja.

Kuulee sirkan sirinän.

Havahtuu surinaan, keinuvaan viimaan.

Puunkannon vuosirenkaat huojuvat tuulessa. Nuokkuja nousee,

keinahtelee ankkakävelyään kohti myrskyävää puuta. Löytää sieltä sinisen eläimen.

Päästää sileän huudon, putoaa jaloiltaan, nukahtaa taas. Nukkuja pilkkii kohti uinuvaa puuta.

Runo 2

Metsä vastaa kun huudan.

Sen laulu unettaa, tekee raukeaksi.

Onko se sinipiika, joka tuolla laulelee?

Kutsuu hämyiseen tanssiin kanssaan auringon valon siivilöimänä,

metsässä jossa tuoksuu kevät.

Paimeneksiko eläimille? vartijaksiko puiden?

Ei sen väliä.

Kunhan saan nukkua metsän raukeudessa, painaa pääni sammaleiseen tyynyyn.

Tulla osaksi uinuvaa metsää, joka kevään tullen herää.