Tyhjän paperin kammo

Kävimme kirjoituskurssilla tänään läpi kirjoitusblokkeja, ja se sai minut ajatelemaan tyhjän paperin kammoa enemmänkin. Mistä se tulee, mistä se johtuu, ja miten siitä voi päästä yli? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole selviä vastauksia. Etenkään siinä mikä auttaa pääsemään tyhjän paperin kammosta yli, ja keksimään jotain kirjoitettavaa. Sillä siinä eri ihmisille saattavat auttaa erilaiset keinot. Joskin toisen keinoja voi aina kokeilla, ja tämmöisistäkin asioisa on hyvä puhua.

Olen itse vasta pikkuhiljaa palaillut fiktiivisen kirjoittamisen pariin, joten keinoni ovat vielä vasta muotoutumassa. Pidin nimittäin kirjoittamisesta, nimenomaan luovasta sellaisesta, turhan pitkän tauon. Syynä oli se minun pahin esteeni ja blokkini kirjoittamiselle. Nimittäin ylikriittisyys itseäni ja omia tekstejäni kohtaan. Se aiheuttaa minulle pahimman luokan valkoisen paperin  kammon. 

Nyt olen kuitenkin onnistunut ottamaan rennommin. Kirjoitan vaikka en ole heti alkuun tyytyväinen tekstiini. Annan sanojen kuitenkin tulla, ja olen jopa uskaltanut laittaa tuotoksiani luettavaksi kurssilla. Ja olen lukenut siellä paikan päällä kirjoittamiani tekstejä ääneen toisille. Olen vähän kerrassaan päästänyt sisäisen perfektionistini lomalle ja antanut vain palaa.

Syynä tyhjän paperin kammolle voi myös olla se, etteivät aivot yksinkertaisesti tuota tarpeeksi ideoita tekstiksi asti. Mikä siihen sitten avuksi. Se on hieman kinkkisempää. Itse olen toistaiseksi päässyt tässä vähällä. Viime aikoina ideat ovat tulleet aika vaivattomasti. Ilmaantuneet vain jostain.  Olen saanut ideoita nukkumaan käydessäni, katsellessani telkkaria ja kävelyillä käydessäni. Joskus idea saattaa lähteä jostain hyvin pienestä. Esimerkiksi viime viikolla kun mietin kirjoituskurssin tehtävän kirjoittamista sain ensimmäisen ideani juuri kun olin käymässä nukkumaan. Idea lähti mitä jos - kysymyksestää. Mitä jos jokiristeilyllä ollessaan huomaisi joessa merenneidon. Aloitin kirjoittamisen ja sanotaan nyt näin, että jokiristeily jäi mutta merenneito saattaa poistua koko hommasta. Tarina lähti uusille urille. Tarina ei tosin nähnyt päivänvaloa eikä päässyt kurssille, sillä minulla on kutina, että tarinasta tuleekin hieman pidempi kuin mitä kurssille kannattaa kirjoittaa. Joten tarvitsin uuden idean, jonka sain sohvalla tv-tä tuijottaessani kun mieleeni nousi sana susipari. Siitä lähtökohdasta sain aikaa pienen ihmissusi-mytologia aiheisen tekstin, jota käsiteltiin tänään kurssilla. 

Ideat synnyttävät uusia ideoita. Ja uudet ideat uusia, ja niin edespäin. Jos ideoita ei kuitenkaan tulee niin helposti välillä on myös keinoja, joilla niitä saa syntymään. Olen selaillu esimerkiksi Pinterestiä, ja etsinyt sieltä aiheita tarinoille, ihan otsikoitakin, josta olen sitten alkanut kirjoittaa. Ideoita voi saada yhtä hyvin vaikkapa jostain kuvasta, tai vaikka tv-sarjasta jota katsoo. Niitä voi saada uutisista, kahvilassa ohimennen kuulluista keskusteluista, arkisista havainnoista ja laulunsanoista. Mistä vain voi tulla idea tekstiin. On vain pidettävä aistin avoinna ja aivot käynnissä. Usein auttaa myös se, että mukana kulkee jonkinlaiset muistiinpanovälineet.

Ja jos kirjoittaminen ei tahdo ideasta huolimatta luonnistua niin älä luovuta vaan kirjoita vaikka lause kerrallaan, ja jätä teksti vähäksi aikaa hautumaan. Siitä se sitten jossain välissä taas alkaa lähteä liikkeelle. Sama pätee blogipostauksiin siinä missä tarinoihin ja runoihin.

Itselleni tämä kaikki on vielä opettelua. Olenkin alkanut lukea myös enemmän erilaisia kirjoitusoppaita. Ne voivat olla ihan hyödyllisiä, ja niistä saa vinkkejä kirjoittamiseen. Joissain saattaa myös olla erilaisia luovuutta ruokkivia harjoitustehtäviä. Jos kirjoittaminen ei millään suju, voi kirjoittamista vetreyttää tekemällä niitä.

Rohkeasti vain kirjoittamaan jos siltä tuntuu. Itse ainakin nautin siitä suunnattomasti.