Torstain my day 15.3.2018




Minun piti jo eilen illalla kirjoitella postausta päiväni kulusta mutta koska Elisan tarjoama kaapelinetti päätti olla toimimatta kokonaisen illan ajan, jäi kirjoittaminen sikseen. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä, ja koska odottelen tässä milloin olisi järkevintä aloittaa meikkaaminen tämän illan Poets of the fall keikkaa varten ajattelin, että tapanpa hieman aikaa nyt kirjoittamalla sen eilisen my dayn.


Kello soi eilen joskus yhdeksältä aamulla, ja koska tällä hetkellä elelen työttömänä työnhakijana, ei aamuisin ole usein kiire mihinkään, joten melkein aina menen kellonsoiton jälkeen takaisin petiin ja selailen kännykällä facebookit, instat ja blogit. Joskus katselen youtube-videoita. Rentoa meininkiä siis.


Joinin aamuina jaksan panostaa aamupalaani ja tehdä munakasta, ja torstai oli yksi niistä päivistä. Muniakin kun sattui kaapissa olemaan ihan mukavasti.


Munakkaan tiristessä pannulla, ja kahvin kiehuessa pannussa menin jo laittelemaan Netflixiä päälle. Aamupalat menee alas aina mukavammin telkkua tuijotaessa. Tällä hetkellä olen katsomassa Gilmoren tyttöjä noin tuhannennen kerran läpi. Sarja muuten sopii hyvin kahville, koska siinä ryytetään sitä aina. Olen muuten lukenut jostain joskus, että Roryn näyttelijä Alexis Bledel ei oikeasti voinut sietää kahvia, joten hänen kupissaan oli useimmiten cokista. Liekö asianlaita sitten totta, sitä en voi varmaksi sanoa.


 Kerrankin olkkarin pöytä oli jopa melko siisti :D


Jep, lisää todisteita, että katsoin ja söin samalla. Yay. Koskaan ei voi olla liikaa kuvia Gilmoren tytöistä. Olen tällä kerralla muuten huomannut hyvin paljon epäjohdonmukaisuuksia juonessa ja ärsyttäviä piirteitä sekä Lorelaissa että Roryssä :D


Kun olin katsonut sarjaa tarpeekseni (taisi siinä aika monta jaksoa mennä) otin itseäni niskasta kiinni ja tein hieman työnhakujuttuja. Ensin päivitin cv-nettini ja sen jälkeen aloin tehdä työhakemusta opettajaksi Raisioon. Kyllä, haen kaikille mahdollisille paikkakunnille mutta koska opetuskokemusta on minulla vähänlaisesti en odota ihmeitä. 

Tällä kertaa kuntarekry päätti lakata toimimasta mutta onneksi nyt olin älynnyt tallennella välissä, joten kun sivu taas toimi, pitkä hakemustekstinikin palautui takaisin. Samalta istumalta tein toisenkin hakemuksen, tällä kertaa Vaasaan. Ja päätin että olin ollut tarpeeksi produktiivinen yhdeksi päiväksi. Oli aika alkaa suunnitella asuja Poetsien keikalle.



Siinä on varmaan tunnin vaatteiden sovittelun tulos. Tässä kaksi asua, joihin valintani karsiutui. Saa nähdä kumpi menee tänään päälle. No voin sen kyllä sanoakin. Tuo oikeanpuoleinen asu taitaa olla se oikea tälle nimenomaiselle keikalle. Tuo toinen asu pitää kyllä laittaa korvan taakse. Näyttää aika kivalta ja jonain kauniina asukriisipäivänä se voisi olla  päivän pelastaja :D


Koko prosessia tietenkin ryyditti itse bändin musiikki Spotifysta. Jatkoin kuuntelua vielä mannekiinileikkien jälkeen.


Sitten oli aika tehdä ruokaa. Joka päätyi ensin pannulle, ja sitten lautaselle. 


Tortilla-aika. Kanaa, paprikaa, salaattia ja tietenkin salsaa.


Syömisen lomassa jatokoin jälleen Gilmoren tyttöjä. Jatkoin niitä pitkään syömisenkin jälkeen. Aina sinne asti, että netti kaatui ja Netflix lopetti toimintansa. Sen jälkeen en sitten ottanut enää kuviakaan. Möh. Vaihdoin katseltavan Coupling-sarjaan, jonka dvd-boxin löysin edellisellä kirppireissullani. Sitten kävin suihkussa. Aloittelin kirjoituskurssin tehtävän kirjoittamista ja  jatkoin myös erästä vähän pidemmäksi tekstiksi tarkoittamaani projektia. Sen jälkeen painuin petiin, luin muutaman sivun kirjaa ja kun silmät alkoivat luppasemaan, kävin nukkumaan.

Sellainen oli minun torstaini. Huh. Nyt pitää lopettaa ja alkaa naaman kimppuun. Keikalle meno vähän jännittää. En tiedä miksi, en kuulu bändiin joten ei minun tarvitse lavalle kiivetä :D Hehe. Oikein ihanaa perjantai-illan jatkoa kaikille <3 Ja hyvää viikonloppua muutenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni