Elämäntapojen muokkausta

Heräsin taas pitkästä aikaa siihen faktaan, että minulle on jälleen viimeisen vuoden aikana tullut aivan liikaa painoa lisää, siis sen päälle mitä olen painanut jo valmiiksi liikaa. En tiedä riittääkö kaikki sormeni laskemaan niitä kertoja, kun olen yrittänyt pudottaa painoani ja parantaa elintapojani. Vähäksi aikaa olen saanut aina homman sujumaan ja painoa tippumaan pikkuhiljaa alas mutta aina ne kilot ovat tulleet takaisin kavereiden kera.

Pari viikkoa sitten päätin, että on aika jälleen aloittaa kevennysprojekti, ihan jo terveyden ja vireyden kannalta. Koko viime kevät oli henkisesti raskas äidin sairastaessa keuhkosyöpää, joka lopulta vei hänet melko nopeastikin hautaan. Isä kuoli samaan tautiin jo vuonna 2010, ja molemmilla kerroilla yksi asia toistui elämässäni;lihominen. Isän kuoleman jälkeen sain pudotettua painoa todella hyvin mutta sittemmin ne kilot tulivat takaisin. Äidin sairastumisen ja kuoleman jälkeen niitä kiloja tuli takaisin vielä enemmän. En ole kuitenkaan käynyt vaa´alla sitten joulun. Enkä aio käydä vielä muutamaan kuukauteen, sillä haluan saada tämän projektin kunnolla alkuun ennen kuin olen valmis hyppäämään vaakaan.

Tein itselleni tsemppitaulun, ja lupauksen että tästä alkaa matka kohti lopullista muodonmuutosta niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Aion kuitenkin lähteä liikkeelle aivan erilaisin eväin kuin aiemmin. En aio ottaa painon putoamisesta stressiä, enkä varsinkaan asettaa itselleni aikatavoitetta sille, miten nopeasti näiden laardien tulee sulaa. Aiot toteuttaa muutoksen hyväksymällä itseni kuitenkin myös tämmöisenä kuin olen nyt. Aion antaa mahdolliset repsahdukset anteeksi itselleni, ja jatkaa niiden jälkeen vain suuremmalla voimalla terveellisen elämäntavan opettelua. Enkä aio kieltää itseltäni herkkuja kokonaan, koska se ei tule toimimaan. Se on jo monta kertaa nähty. Aion kuitenkin rajoittaa herkkujen määrää myös herkkupäivinä.


Olen päättänyt myös edetä vaiheittain. Tässä ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä on ruoka-aikojen säänöllistäminen, kasvisten ja hedelmien lisääminen ruokavalioon, herkuttelun rajoittaminen ja se että joisin tarpeeksi vettä. Lisäksi yritän käydä vähintään 3 kertaa viikossa kävelylenkillä. 


Syyskuussa ostan sitten jumppakortin ja alan lisäksi käymään jumpassa kaksi kertaa viikkoon. Sen pidemmälle en tätä hommaa aio suunnitella. Ennen kaikkea haluan ottaa päivän kerrallaan, ja oppia rentoutta painonhallinnassa, ja haluan ennen kaikkea oppia olemaan kärsivällinen. Kilojen tippumisella ei ole mikään kiire. Pääasia on että minusta tuntuu hyvältä, ja olen virkeämpi ja terveemmän oloinen. Ennen kaikkea haluan hyväksyä itseni jo sellaisena, mitä nyt olen. Toistan tämän nyt vähän turhan monta kertaa mutta kertaus on opintojen äiti, ja uskon että se on lopulta se tärkein tekijä siinä, että se painokin alkaa tippumaan.

Nimittäin kun kysyin veljeltäni keväällä miten hän on onnistunut laihtumisessa (oli laihtunut jonkin verran) hän sanoi että hän onnistui koska ei yrittänyt laihduttaa. :D En minäkään yritä ensisijaisesti laihduttaa vaan yritän oppia syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Painonhallinnasta ei saa tulla elämäni tärkeintä tai suurinta asiaa, vaan sen tulee kulkea kaiken muun rinnalla! Eikä se painokaan tipu, jos ahdistun omasta ulkomuodostani enkä hyväksy itseäni tällaisena. Jos vain haukun itseäni ja ahdistun siitä että olen lihava, odotan tuloksia liian nopeasti ja petyn kun niin ei käy. Jos taas viihdyn omissa nahoissani, on minun helpompi myös tehdä asioita, jotka ovat terveellisiä tälle keholle, ja jotka saavat oloni hyväksi. Tärkeä askel on päästä lohtusyömisestä eroon mutta nauttia samalla kuitenkin hyvästä ruuasta. Terveellinen ruokakin on todella hyvää, joten mitään suurta ongelmaa sen syömisessä ei ole. Minusta on kuitenkin tärkeää oppia syömään myös niitä herkkuja mutta kohtuudella.

Nyt kun tämä projekti alkaa taas alusta, ja tällä kertaa aion onnistua, yritän tuoda sitä myös enemmän blogiin esille, sillä näiden asioiden kirjoittaminen auttaa varmastikin jäsentelemään asioita päässäni ja korjaamaan mahdollisia virheliikkeitä. En halua perustaa uutta blogia tälle elämäntapamuutokselle niin kuin jotkut tekevät vaan haluan integroida sen tähän valmiiseen blogiin, aivan kuten integroin sen muutenkin osaksi elämääni.

Nyt riittää kuitenkin tämä kirjoittelu tällä kertaa. Palailen tänä viikonloppuna linjoille vielä parin postauksen kanssa, jotka käsittelevät aivan muita asioita. :)

Kommentit

  1. Tsemppiä! Projektisi kuulostaa hyvältä ja realistiselta. :) Itsekin olen huomannut sen, että itseään vihaamalla sitä ei ainakaan saa mitään positiivista muutosta aikaan. Monesti se herkuttelu ja liika syöminen on omallakin kohdallani juuri sitä lohtusyömistä. Silloin kun tykkää itsestään ja itsetunto on kohdillaan, on parempi fiilis eikä ruuan tuomaa lohtua tarvita. Hyvällä fiiliksellä myös on enemmän energiaa liikkua ja olla aktiivinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppi on aina tervetullutta! :) Juu, kyllä se positiivinen asia luultavasti auttaisi ja auttaa paljon. Siihen on hyvä nyt opetella kun kerrankin on järki mukana koko hommassa. Kai tää on sitä aikuistumista oivaltaa tämmöisiä asioita. En tuossa parinkympin akupuolella tätä niin tainnut sisäistää. :D

      Poista
  2. minäkin ajattelin aloittaa paremman elämän kun muutan kotoa pois herkut jää vähäiselle ja syksyllä pyöräily keskustaan ja koululle laskee varmasti painoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyötyliikunta on aina hyväksi, pyöräily auttaa varmasti kunnon kohottamisessa ja siinä samassa painoki voi pudota :) Välillä voi vähän herkutellakin kohtuudella ;) Kunhan enimmäkseen syö terveellisesti ^^

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni