24 blogipäivää 3: Joulujatkis osa 1




                                                        Joulun vihaaja

 Joulukuun kolmas päivä oli saapunut. Se oli samalla ensimmäinen adventtisunnuntai. Joulutohinat olivat olleet käynnissä jo pitkään Kurvisten perheessä. Ne olivat alkaneet jo lokakuun puolessa välissä, kun kaikki mahdollinen joulukrääsä suklaista jouluvaloihin oli ilmestynyt jokaikiseen kauppaan ja putiikkiin. Koko perhe oli täysiä joulukaheleita. Lukuunottamatta Tyttiä. Tytti oli pikemminkin joulun vihaaja. Hän vihasi joululauluja, hössötystä ja joululeivonnaisia. Mikä oli huono juttu, koska Kurvisilla ensimmäiset piparkakut oli tehty jo halloweenin aikaan. Sekin, Tytin lemppari kaikista juhlapyhistä, oli pitänyt joulumeinigeillä pilata.

Tänään koko homma oli lähtenyt täysin käsistä. Ensimmäisen adventin kunniaksi koko huusholli oli koristeltu lattiasta kattoon jouluisilla esineillä, talossa tuoksui piparkakkujen ja joulutorttujen ällöttävä haju ja pikkusiskot olivat hoilanneet joululauluja nuotin vierestä koko päivän. Mutta se mikä katkaisi kamelin selän lopullisesti Tytin kohdalla oli se, että vessanpönttökin oli pitänyt koristella jollain ihmeellisellä vessanpytyn kankaisella suojalla, joka oli ommeltu joulupukin naaman muotoon.

"Eikö täällä saa vessassakaan käydä ilman, että se typerä joulu tunkee pöntöstäkin silmille", Tytti huusi vessasta tullessaan hullulle perheelleen. Nuorin Tytin pikkusiskoista oli juuri kaulimassa päivän kymmenettä piparkakkutaikinalevyä ja nosti päänsä.

"Älä Tytti, tontut ovat liikkeellä ja joulupukki kuulee. Sä saat vain risuja lahjaksi tuolla mesoamisella".

"Uutisia sulle Terttu. Joulupukkia. EI. OO. OLEMASSA.", Tytti kirkui vastaukseksi kiukuissaan, sillä kuppi oli todella mennyt nurin. Tertun alahuuli alkoi väpättää uhkaavasti ja tämä purskahti itkuun. Tyttöjen äiti tuli olohuoneesta keittiöön luoden tuiman katseen kohti Tyttiä.

"Tytti vain huijaa sinua. Kyllä joulupukki on olemassa", äiti vakuutteeli Tertulle.

Tyttiä raivostutti. Typerää miten pitkään ipanat uskoivat siihen satuun möhömahaisesta ukosta, joka muka toi kaikille maailman räkänokille lahjoja. Ei tullut todellakaan kesää moisen kanssa. Tytti ei uskonut siihen äijään tippaakaan. Tyttiä raivostutti niin, että hän linnoittautui koko loppupäiväksi huoneeseensa. Harmi vain, että muun perheen jouluilakointi kuului ovenkin läpi. Tytti veti kuulokkeet korvilleen ja luukutti Iron Madenia niin kovalla, että se peitti yököttävät joulurenkutukset ja pikkusiskojen iloiset huudahdukset heidän koristelleessaan kuusta ja kaivellessaan perheen suosikkijoulupalloja joulukoristelaatikosta. Tytti toivoi, että tämä koko kuukausi jouluhömpötyksineen loppuisi mahdollisimman pian.

Illalla Tytin nukahdettua jokin hiipi hiljaa hänen huoneeseensa, ja piiloutui hänen vuoteensa alle. Pienet sormet raapustivat paperille paljon tekstiä. Tyttö, joka ei uskonut jouluun. Sille oli tehtävä jotain...


(
Jatkuu seuraavana adventtina...)



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Faktoja x 10