Virtaavaa tajuntaa

Hirveästi tekisi taas mieli kirjoitella tänne vähän jotain muutakin, kuin pinnallista hömppää. Viime aikoina olen keskittynyt kaikkiin naisellisiin hömppäjuttuihin tässä blogissa, ja muutenkin. Elämäni on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta. Itse asiassa se on paljon enemmän kaikkea muuta kuin hiustenlaittoa, vaatteita ja meikkausta. Toisaalta välitän meikeistä, hiuksistani ja vaatteista paljon enemmän tällä hetkellä, kun joskus ennen . Ylipäätänsä on ihanaa, että jaksan taas nähdä vaivaa noiden hömppäilyjenkin kanssa. Minulla on taas aikaa, ja halua välittää vaatteista ja ulkomuodosta muutenkin. Ylipäänsä on muutenkin nyt todella positiivinen fillis elämstä,mitä ei pitkään aikaan ole ollutkaan.

Pari viime vuotta ovat olleet rankkoja. Ne ovat olleet etenkin henkisesti rankkoja, joten kaikki sellaisen elämään kuuluvat asiat, kuten laittautuminen, opiskelu ja harrastaminen ovat jääneet vähämmälle kuin olisin halunnut. Pitkään aikaan en ole jaksanut täysillä panostaa yhtään mihinkään tuollaiseen, vaan olen keskittynyt lähinnä selviytymiseen, ja pakollisten asioiden hoitamiseen.

Opinnot laahavatkin vähän jäljessä nyt mutta onneksi minulla on taas energiaa keskittyä niihinkin taas täysillä. Etenkin opeopinnot ovat olleet antoisia, ja mie oikeasti nautin niistä, vaikka välillä nekin tuntuvat vaikeilta ja rankoilta, ja osaan kyllä valittaakkin niistä. Enimmäkseen ne kuitnekin ainakin tähän mennssä (saa nähdä mitä mieltä olen sitten kun perusharjottelu muutaman viikon päästä alkaa) olen ollut todella innostunut ja kiinnostunut niiden opiskelusta. Tuntuu, että miulla on nyt jonkinlainen tavoite ja elämän tarkoitus mitä kohden pyrkiä. Eli olen todella motivoitunut aineenopettajan opintoihin ja odotan oikeastaan sitä harjotteluakin jo innolla, vaikka se myös hirvittää ja jännittää.

Angstipäiviäkin toki tulee edelleen, ja noin satatuhatta asiaa stressaa yhtäaikaa. Olen lisäksi alkanut unohtelemaan tavaroitani milloin mihinkin. Tälläkin viikolla olin keskiviikkona jättänyt luentolehtiöni tärkeine muistiinpanoineen luokkaan, ja vasta kotona huomasin, että se on poissa. Sitä sitten eilen kävin vahtimestarilta kyselemässä, eikä sitä kukaan ollut tuonut hänelle. Kehotti käymään katsomassa sieltä luokasta ja kertoi vielä milloin olisi luokka tyhjänä vähän aikaa, jotta voisi lehtiötä käydä etsimässä. Siinä sitten kytistin luokan lähettyvillä sinne asti kun opetus siellä loppui, ja kävin sitten katsomassa. Ja siellähän se oli. Helpotus oli mitä suurin. Ja vahtimestari-setä oli niin älyttömän symppis. Oli käynyt katsomassa itsekin sitä sieltä jo kun olin sen hakenut, näki minut käytävällä ja kysyi löysinkö sen, ja sanoi tosiaan käyneensä itse vilkaisemassa luokkaa. :) Voiko ihanampaa vahtimestaria ollakaan : D  

Kuitenkin tuo asioiden unohtelu taitaa juontaa juurensa jostain alitajuisesta stressistä, että ei tässä ihan keveissä pilvilinnatunnelmissa olla kuitenkaan,vaikka olo onkin onnellisempi ja keveämpi kuin aikoihin. Kyllä niitä murehtimista vaativia asioitakin on edelleen, ja välillä väyttää ja stressaa aivan älyttömästi. Niitä hyviä hetkiä ja positiivisuutta vaan tuntuu silti taas olevan enemmän, ja niistä osaa taas nauttia. 

Jotenkin tuntuu, että olen löytämässä itseäni taas udelleen. : D Onkohan se ihan normaalia, että identiteetti on vasta muotoutumassa kunnolla, vaikka olenkin jo 25-vuotias? : D




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Faktoja x 10