Painavaa asiaa

Tänään oli ihana päivä. Kävin kirpparikierroksella hyvässä seurassa. Ja illalla näin yhtä kaveria terassin merkeissä. Todella hyvä päivä siis, ja ilta. 

Kunnes lähdimme ystäväni kanssa pois baarista. Humalainen seurue sattui kävelemään taakseni kadulla ja joku järjen jättiläinen (mies) heidän joukossaan sanoi kovaan ääneen jotain tyyliin "vitsi mikä mamma. Oijoi." ja en tiedä mitä lie elehtinyt siinä takanani, jotain "hauskaa" ilmeisesti sillä hän ja seurue nauroivat myös paskaisesti päälle, ennen kun ohittivat meidät. Kaveri sanoi, ettei eo kannata välittää tuollaisista huutelijoista, ja olin itsekin sitä mieltä. Luulin jo selvinneeni tilanteesta. Kävellessäni yksin kotiin, minulle tuli kuitenkin valehtelematta hieman paha mieli, ja melkein unohdin sen, miten hauska päivä ja ilta minulla oli. Yhden typerän huutelijan takia...

Onneksi kotona kullan kainalossa kaikki oli taas hyvin, ja sain tukea myös kavereilta joiden kanssa viestittelin. Muistin, että minun ei tarvitse välittää huutelijoista. Minä olen hyvä näin, vaikka minulla on leveä lantio, ja mahaa. Vaikka olen ylipainoinen. Se ei tee minusta rumaa, se ei tee minusta "mammaa" ei muumi sellaista eikä muutakaan. Minä voin aina laihtua, ja sitä kohti pyrin koko ajan, sillä tieostan ylipainon riskit. Painoni ei kuitenkaan määritä minua naisena,eikä varsinkaan ihmisenä. Huutelijat eivät tunne minua, jotein heillä ei ole varaa arvostella. Toivottavasti vain kasvaisivat joskus sen verran aikuisiksi ja ymmärtäisivät että sanatkin voivat satuttaa, ja tajuaisivat että ihan kaikkea mieleen tulevaa ei tarvitsisi möläyttää ääneen. Jos minulla ei olisi tukiverkostoa; ystäviä ja poikaystävää, jotka sanovat ettei tuollaisesta kannata välitää, voisin jäädä tuollaisen jälkeen lamaantuneeksi ja sisään kotiini ettei kukaan vaan voi nähdä minua ja "mammamaisuuttani", tai voisin pukeutua seinäruusuksi, ja vältellä ihmisiä..jos minä olisi vaikka nuori, 18-19 -vuotias voisin saada kovan kolhun itsetunnolleni, enkä uskaltaisi enää pukeutua kuten haluan. Pahimmassa tapauksessa voisin olla valmiiksi niin masentunut että tekisin jotain itsetuhoista itselleni. Onneksi en ole, mutta joku muu jolle tuo niin järkevä "mies" päättää huudella jotain voi reagoida millä tahansa noista tavoista, ja yhdellä pieneellä lauseella voisi olla suuri merkitys sille, miltä jostain ihmisestä tuntuu pitkäksikin aikaa. 

En nyt tiedä onko tässä minun tekstissäni mitään pointtia mutta halusin tulla kirjoittamaan tästä, koska mielestäni kellään ei ole oikeutta pilkata ihmisiä ulkonäön perusteella. Ajatellahan nyt voi omassa päässään mitä haluaa mutta ne ajatukset voisi opetella pitämään itsellään, koska kelle se mitään antaa saada toinen ihminen tuntemaan itsensä surulliseksi ja huonoksi. Voin kuvitella tuon herran anonyymiksi,joka trollaa ihmisiä netissä päivät pitkät.

Kyseinen tyyppi tuskin muistaa enää koko tilannetta aamulla mutta minä muistan. Tosin en aio enää välittää koko asiasta. Niin kehotan kaikkia teitä muitakin; jos joskus joku huutelee teille ilkeyksiä kaupungilla, älkää välittäkö. Jos joku anonyymisti kommentoi blogeihinne ja haukkuu teitä, älkää välittäkö. Se ei kerro mitään teistä, vaan pikemminkin se kertoo sen huutelijan mielen köyhyydestä, ei siitä millaisia te olette.

Nyt riittää jo paasaus, joten jätän tämän tekstin tähän.

Kommentit

  1. Idiootteja valitettavasti löytyy aina, niin netistä kuin kadultakin. Kyseessä on todennäköisesti ollut joku teini-ikäisen tasolle jämähtänyt, huonosta itsetunnosta kärsivä raukka. Kukaan tuntemani aikuinen MIES (tai nainen) ei nimittäin tekisi tuollaista. Vaikka ei jonkun ulkonäöstä/vaatetuksesta tykkäisi, kyllä ne mölyt pitäisi pystyä pitämään mahassaan kotiin asti tai ainakin siihen asti, että arvostelun kohde on poistunut kuuloetäisyydeltä. Mutta kyllähän tuollainen aina pahalta tuntuu; itse olin monta päivää järkyttynyt, kun joku ventovieras nainen onnitteli minua tulevasta vauvasta jokunen vuosi sitten (ja kuten tiedät, en ollut raskaana). Kuka tuollaistakin menee sanomaan vieraalle ihmiselle? :D Näin jälkikäteen pystyn jo nauramaan asialle, mutta tapahtumahetkellä tuntui tosi pahalta. Hyvä, että et kuitenkaan antanut typerän huutelijan pilata kokonaan muuten hauskaa päivää ja tajusit, että vika on hänessä eikä todellakaan sinussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi tämmöisiä juttuja sattuu melko harvoin. Parasta olisi kun ei sattuisi ollenkaan mutta idiootteja on valitettavasti koko maailma täynnä, ja joskus niistä joutuu kärsimään. Onneksi on tosiaan ystäviä, joilta saa tukea, niin ei tule jäätyä murehtimaan tämmöisiä juttuja pitkäksi aikaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni