Just the way I like it

Tänään tuntuu olevan paljon asiaa, kun olen jo toista kertaa kirjoittamassa. Kuvituksen tällä kertaa pari kuvaa tämänpäiväisestä asustani, joka päällä kävin tänään kaupungilla etsimässä sitä synttärilahjaa kaverille. Tykkäsin asusta kyllä. Tämä voineekin olla johdantona tämän postauksen aiheeseen. Aion nimittäin puhua hieman painonhallinnasta ja vähän mietteistä, jotka koskettavat iänikuista aihetta pohdintaan, eli itsetunnosta näiden asioiden tiimoilta.

Tässä pienessä ajassa, jonka olen tätä blogia pitänyt olen oppinut jollain tavalla pitämään ulkomuodostani enemmän. Tiedän, että minulla on ylipainoa, ja vatsa on mitä on, mutta tunnen näyttäväni silti ihan normaalilta huolimatta siitä, etten ole laiha ja sopusuhtainen. Edes näin en olisi pystynyt sanomaan esimerkiksi vuosi sitten. Olen pitänyt itseäni läskinä ja ällöttävänä niin kauhean pitkään, jopa silloin kun painoin reilun kymmenen kiloa vähemmän. Sellaista se naisen elämä vain on. Me olemme itsemme pahimpia arvostelijoita.

Nyt olen alkanut kuitenkin hyväksyä itseni paremmin kaikkine kurveineni. En ole omasta mielestäni täydellinen mutta hyvä tällaisena. Toki yritän omaksua paremman elintavat ja laihtua siinä sivussa, toivottavasti jopa joskus sine normaalipainoonkin asti. En aio kuitenkaan ottaa siitä enää niin suurta stressiä Se tapahtuu omalla ajallaan ja omalla painollaan. Enkä aio lopettaa herkutteluakaan kokonaan, vaan aion hyväksyä sen, että pieni herkuttelu vain kuuluu normaaliin elämään. Aion kuitenkin pyrkiä syömään monipuolisemmin ja terveellisemmin. Kuitenkin, kuten joskus ennenkin sanoin, minun on hyväksyttävä itseni tällaisenä ja pidettävä itsestäni ennen kuin voin päästä niin sanottuun ihannepainooni.

Ja hei sunnta on jo oikea. Kokeilin tänään vanhoja hameitani, ja ne mahtuivat jälleen päälle. Ne olivat vielä hieman tiukkoja mutta pystyin laittamaan ne päälleni ja pitämään niitä päälläni ihan hyvin. Jossain vaiheessa voisi olla jopa aika lähteä jokin niistä päälläni uloskin. 

Tiedän, että tästä minun matkastani tulee pitkä ja vaikea mutta olen varma, että pystyn siihen. En aio saada paniikkia siitä jos paino jumittaa tai nousee hetkellisesti. Aion vain pitää huolen, ettei se leviä käsistä niin sanotusti. Välillä voi olla edessä vaikeita hetkiä. Välillä voi myös masentua ja välillä koen niitä voikunolenruma-päiviä. En anna niiden kuitenkaan lannistaa minua, enkä aio koskaan luovuttaa. Aion nauttia ruuasta ja herkuttelusta kohtuudella sekä liikunnasta. Aion myös muistaa, että elämässä on paljon muutakin kuin painonhallinta. Ennen kaikkea aion olla mahdollisimman onnellinen ja elää elämääni.