Asua ja kulttuuria

Eilen oli erityinen perjantai. Täällä Joensuussa oli nimittäin jokavuotinen tapahtuma Joen yö. Tällöin museoihin pääsee ilmaiseksi, kirjastossa on perinteinen suuri poistokirjamyynti, ja ylipäänäsä ympäri kaupunkia tapahtuu vaikka mitä. Kai se on vastinen Taiteiden yölle, koska kulttuuri on siinä suuressa roolissa. Kai se myös on Joensuun oma kaupunkijuhla. Joka tapauksessa se on aikalailla päätös kesälle, sillä se on joka vuosi elokuun viimeisenä perjantaina. Tietenkin mekin kävimme vähän pyörimässä erinäisissä paikoissa. :D Joen yön kunniaksi laittauduin eilenkin, tai ainakin yritin. 

Laittauduin jo ennen kahta, koska kirjaston poistomyynti oli alkamassa kahden aikaan, ja halusimme päästä sinne ajoissa. Olimme paikalla ehkä viisi yli kahden, ja silti poistomyynnissä oli jo hirveä ryysis. Hyvä että kääntymään mahtui. Timo lähtikin ulkopuolelle, koska ihmismassat olivat hieman ahdistavia. Itse puikkelehdin joukossa kirjanhimo silmissäni : D Minua tönittiin (vahingossa, ainakin toivon niin) ja meinasin itsekin jo luovuttaa ennen kuin löysin mitään. Ihmismassa oli jopa hieman pelottava. Onnistuin kuitenkin olemaan pakenematta paikalta, ja löysin neljä kirjaa itselleni. En voinut olla kuulematta, kun joku nuorehko mies jutteli kaverilleen, ja sanoi ostavansa jotain, koska on historian opettaja, ja haluaa hyödyntää sitä jotain opetuksessa : D Itse en opetusmateriaalia löytänyt. Tosin yksi kirjoista löytyi historia osastolta, joka käsitti yhden laatikollisen kirjoja. Lopulta siis neljä kirjaa haarukoitui mukaan kahdella eurolla. En olisi voinut olla tyytyväisempi saaliiseeni ;) Kun tulimme kirjastosta kotiin, otimme minusta hieman asukuvia. 

 Intouduin kuvissa hieman poseraamaan. En tiedä mistä moinen mieliteko tuli. : D Päällähän minulla oli New Yorkerin lyhythihainen värikäs paita, Lindexin vihreä hame, violetti toppi sekä Anttilasta ostetut Line-malliston vaaleansiniset sukkahousut. Olin siis liikkeellä todella värikkäissä vaatteissa. Melkein itseäni hirvitti että josko ne olivat liian värikkäät.

Tietenkin kun katsoin noita kuvia mentyäni sisälle järkytyin. Näytin mielestäni makkarankuoreen sullotulta niissä kuvissa (takaraivossa tuo ajatus kummittelee vieläkin), ja mietin pitkään haluanko edes julkaista niitä. Tiedän kuitenkin, että itsetuntoni kaipaa jälleen opetuksen, ja minun tulee katsoa kuvia liian arvostelun läpi. Asussa on kuitenkin väriä, ja koen sen sopivan persoonaani oikein hyvin. Minulla oli eilen myös sellainen olo, että halusin pukeutua värikkäästi. Joten fiilispohjalla mentiin, ja uskalsin mennä samat vaatteet päällä ulos myöhemminkin, kun lähdimme käymään museoissa ja taitokorttelissa. 

Ja koska itsetuntoni kaipaa boostia siinä mielessä, että minun tulee oppia hyväksymään itseni tämänkokoisenakin, niin laitan tähän pari muutakin kuvaa samaisesta asusta. Joskus on vain poikettava mukavuusalueeltaan, ja oltava onnellinen niistä hyvistäkin puolista, kuten siitä että pukemani värit kyllä sopivat minulle, ja asuni oli pirteä. Eivätkä ne mahamakkaratkaan niin kauheat edelleenkään ole, kun päässäni ajattelen. Tie pois ylipainosta ja normaalipainoon tarvitsee sen, että uskallan pitää itsestäni tämänkin kokoisena. Tärkeää on myös se, että oppisin ettei minun painoni tai mahamakkarani määritä sitä, kuka minä olen, ja että tärkeintä elämäntapojen muuttamisessa on juurikin se terveellisyys, ja hyvä olo mitä terveellisesti syöminen, ja liikkuminen tuo mukanaan. Laihtuminen on vain pieni bonus.

Se taas näistä ulkonäöjutuista. : D Varmaan monet teistä odottavat innokkaasti sitä, että pääsevät näkemään millaisia kirjoja minä kirjastoreissultani onnistuin mukaani haalimaan. Saamanne pitää, tottahan minä luuttini kuvasin ;)

Siinäpä ne ovat, uudet rakkaat kirjani. Pyrin aina valitsemaan kirjaton poistokirjamyynneistä jotain sellaista, josta en ole ennen kuullutkaan. Pinon kaksi ylintä kirjaa edustavat tätä kategoriaan. Ensimmäinen on fantasiaa, ja toisesta en ole ihan varma mitä se on : D Kaksi alinta kirjaa ovat sitten niitä, joista olen ennenkin kuullut. Janet Evanovichin kirja on dekkarihömppää naisille. Kaari Utrion Kalevan Tyttäret taas historian popularisointia aiheenaan suomalaisen naisten historia. 

Kirjoista päästäänkin sittenkin vielä takaisin tyyli-linjalle. Otinhan minä toki kuvan asusteestani. ;)

Eli laitoin pitkästä aikaa sormeeni ainoa sormuksen, jonka omistan kihlasormuksen lisäksi, (vanhaa luokkasormusta ei lasketa mukaan) eli sinisen munanmuotoisen sormukseni. Sen sain viime syksynä osana ystävältäni saamaa synttärilahjaa. Rakastuin siihen heti, vaikka en olekaan koskaan osannut sormuksia pitää. Ainakaan noin isoja yksilöitä. Jotenkin värikkäistä vaatteista ja asusteista tulee niin taiteellinen olo. : D

Kuudelta lähdimme Timon kanssa sitten kiertelemään keskustaan. Kävimme molemmissa museoissa. Carelicumissa oli todella kivaa käydä mutta taidemuseossa oli aivan älytön ryysis ja sen vaihtuva näyttely oli hieman liian moderni minun makuuni. : D Valitettavasti kamera ei ollut mukana. Olisi kyllä tehnyt mieli ikuistaa monet siellä olevista töistä. Kävimme myös taitokorttelissa, jossa oli muun muassa SPR:n Kontin myyntiteltta. Sieltä ei kuitenkaan tarttunut mitään mukaan, enimmäkseen suolaisten hintojen takia. Tietenkin valikoima teltassa oli todella pieni. Puhumattakaan siitä, että se oli tupaten täynnä. Torilla kävimme senverran, että ostin tälle päivälle kaksi metrilakua. 

Tänään olemme sitten vietelleet kotona herkkupäivää, ja katsoneet elokuvan Netflixistä. Herkuista puheenollen. Taidan siirtyä tästä sohvan nurkkaan 75 gramman sipsipussini kanssa katsomaan Family Guy:ta. : D Sitä ennen laitan teille viimeiseksi kuvaksi kuvan päsrtästäni, koska olen itserakas ;) Eivätkö silmäni näytäkin vihreiltä?

Mitäs piditte asusta? Entäs kirjalöydöistä? Toivottavasti kaikilla on ollut oikein ihana viikonloppu!