Päivä 3 – Minun vanhempani (osa 2, Äiti!)


Muistinpa taas tämän haasteen olemassaolon. : D Eli 31-päivää haaste, jossa viimeksi olin vielä menossa kolmannessa kohdassa. Olen itseasiassa edelleen. Nyt tulisi siis oma juttunsa äidistä erikseen, koska kertomus isästä oli erittäin pitkä, etenkin siitä syystä, että hän on jo edesmennyt, ja tuli purkauduttua aika yksityiskohtaisesti asiasta. Äiti-kohdasta tulee nyt lyhyemp. Ei suinkaan siksi, että äiti olisi jotenkin vähempiarvoisempi, ei tosiaan <3 Hän kun on vielä elossa, enkä usko että arvostaisia mitään kilometritarinaa itsestään täällä blogissa.


Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Ensimmäinen rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki, jolloin olen onnellinen
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Eläinystäväni
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Ensimmäinen suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 -  Viimeinen hetki


Elikkä rakas äiti, jolla on monta nimea. Äippä, äityliini, joka oli 39 kun minä synnyin maailmaan. Lapsia oli edellisestä suhteesta jo viisi, ja minä putkahdin maailmaan äidin kuudentena lapsena. Äipän ja isukin ainoana yhteisenä. Äiti oli, ja on edelleen, ollut minulla paras mahdollinen äiti. Kun olin ala-asteella äiti oli pienen ajan työttämänä ja monesti aina kotonakun tulin koulusta. Töissä ollessaankin vapaa-päivinä. Yleensä jos äiti oli kotona, menin höpöttämään hänelle kaikkea mahdollista heti kun pääsin koulusta kotiin. Tällöin hän usein oli neulomassa tai virkkaamassa jotain olohuoneen sohvilla : D

Äitille saattoi kertoa paljon, jopa teininä oli niin kuin kai kaikilla äideillä ja tyttärillä. Milloin mistäkin. Tukena äiti oli aina kun tarvitsi, ja suuret elämää koskevat päätökseni olen saanut hänen puolestaan tehdä itse. Aina olen tukea saanut, jos en aina kannustusta. Aika usein sain sitä kannustustakin. Isoin riita koski kai jotain kouluvalintoja teininä. Itse olisin halunnut hakea muihinkin kuin lähilukioihin, mutta ehtona koko lukioon haulle oli, että pystyisin käymään sitä kotoa käsin. Sittemmin olen tästä asiasta ollut erittäin iloinen. Toinen isoista sanailuista tuli lukion jälkeen, kun mieleni teki Tampereelle ja ties mihin "kauas" kouluun, niin äiti kerran ihmetteli miksi haluan pyrkiä mahdollisimman kauas kotoa. 

Millainen äiti sitten on? Äiti on ollut monessa asiassa hyvä esikuva. Vahva, työtätekevä, ja on aina jaksanut kuunnella omituisiakin höpinöitäni, ja vastailla tyhmiin kysymyksiin, vaikka välillä tuhahtaakin että "Onpa siulla aina ihan ihme kysymyksiä!" Viimeksi näin sattui reilu viikko sitten kun olin viimeksi äitin luona kylässä. Äiti on myös tukenut minua taloudellisesti monessa asiassa. Etenkin Joutsenio vuodessa aikoinaan. Hänhän koko lystin maksoi. Äidiltä saan myös kaikki kokkaus yms. neuvot jos niitä tarvitsen. Ammatilitaan äiti on ollut maatalouslomittaja, mutta on nykyisin eläkkeellä <3

Monesta asiasta saan äitiä kiittää. Kaikista eniten kuitenkin siitä, että hän jaksoi hoitaa isää tämän sairauden terminaalivaiheeseen asti kotona hyvin pitkälle. Siitä olen erittäin kiitollinen. Isäni tuntien se on vaatinut sitä mainitsemaani vahvuutta, ja myös paljon extraa. Ja ongelmiakin äidin terveydelle on isän kuoleman jälkeen tullut, ehkä omaishoitajana toimimisen seurauksenakin osittain.

Mistä äiti sitten tykkää? No tähän vuodenaikaan marjastamisesta (sienestämisestä kai myös), virkkaamisesta ja neulomisesta, suklaasta, kahvista jne. jne. Niin, ja tietenkin kaikista lapsistaan ja lapsenlapsistaan :)

Kaiken kaikkiaan äiti on paras <3

ps. Tuli tästäkin näemmä aika pitkä : D

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni