Voimaa

Aina kun havahdun siihen, että olisi voinut tehdä jonkin kivan postauksen jostain asiasta, huomaankin että on ehtinyt tulla jo pimeää, enkä ole taaskaan saanut otettua kuvia. No, onneksi on vielä vanhoja postaamattomia kuvia varastossa, joilla voi vähän kuvittaa tätä miun höpinää. 

Tuossa reilu viikko sitten, melkein kaksi viikkoa oikeastaan, tehdyllä kävelyllä otettiin pari aika voimaannuttavaa valokuvaa minusta lempimaisemani äärellä...






Aika pieneltä sitä voi ihminen näyttää, ihan vain pelkkä järvi taustallaan. Se antaa vähän pespektiiviä elämään. Tykkään aivan älyttömästi näistä kuvista, vaikka en ole niitä varten hirveästi laittautunut. Seison ulkovaatteissa, ja pipossa ilman meikkiä :D Silti nämä ovat tällä hetkellä lempikuvia itsestäni. Rakastan vesistöjä. Niiden äärellä on hyvä olla, ja ne antavat minulle voimaa. Olisinpa katsellut näitä kuvia eilen ja toissapäivän, kun olin alavireinen. Nyt kuitenkin katsellessani näitä tajuan taas, että elämässä on paljon hyviä asioita. 

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen toi myös paljon perspektiiviä elämään. Huomasin, että olen ihan eri ihminen kuin kymmenen vuotta sitten. Kiloja on enemmän, mutta niin on myös kokemuksia. Vaikka itseuntoni ei vielä ole paras mahdollinen ihan aina, enkä ole täysin varma siitä kuka oikein olen, ja haluan olla, olen kuitenkin paljon varmempi itsestäni jo, kun yläkoulun tai lukion aikaan. Jopa varmempi kuin ensimmäisinä vuosinani yliopistolla siinä parinkympin alkupäässä. 

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen, että elämä on luultavasti aina itsensä etsimistä. Joka päivä voi oppia jotain uutta elämästä, ja maailmasta. Voi rakastaa eri asioita kuin ennen, tajuta joitain asioita uudella tavalla. Saada uusia näkökulmia elämään. 

Ainakin nämä kuvat, ja mietteet antavat minulle voimia porskuttaa jälleen eteenpäin. Gradun teko, viimeiset opinnot..ei niitä kannata pelätä. Tarvitsee vain tarttua härkää sarvesta ja ryhtyä toimeen. Aion tehdä ensiviikoksi suunnitelman opiskelun eteenpäin viemiseksi ja noudattaa sitä. Uskon, että nämä viimeiset yliopiston haasteet vielä selättyvät, ja tulen ainakin valmiiksi maisteriksi ;) Joskaan uuden oppiminen, ja opettelu ei lopu koskaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri luukku 8: Pokemon suklaajoulukalenterin luukku 8

Söpö kettutyttö vai femme fatale?

Sotkuinen (ja" ruma") totuus elämästäni