Joulukalenteri luukku 17: Joulukaupungin herra nuuttipukki #1

Olipa kerran pikkukaupungissa joulun aikaan mies, joka ei perustanut joulusta. Pah, humpuukkia, hän ajatteli aina kun joku mainitsikin jotain jouluun liittyvää. Joulukortit olivat hänen mielestään turhanpäiväistä kotkotusta, joulupiparit hampaita pilaavia mausteyökötyksiä, ja joulukuuset ylikoreilevia puita. Paljon mieluummin hän katselisi juhannuskoivuja. Ne sentään tuoksuivat kesältä. Kuusista saattoi vain saada käpyjä päähänsä.

Joka vuosi joulunalusajan tullessa, miehen talo oli ainut, jossa ei laitetettu jouluvaloja, ja ainoa jonka pihalla eui ollut kaunista joulukuusta, tai edes pientä seimiasetelmaa. Eräs lapsi oli jonain jouluna kysynyt, miksi sedällä ei ollut yhtään joulukoristeita. Vastaus kysymykseen oli ollut sellainen, ettei kukaan ollut sen koommin uskaltanut kysyä. 

Näin kului monen monta vuotta. Jokainen asukas kylässä, niin uusi kuin vanhakin oli joulunrakastaja, ja joak vuosi talot olivat entistä korsiteellisempia. Mies, jota oli alettu kutsua nuuttipukiksi selän takana, taas sieti joulua ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä entistä huonommin. Hän saattoi heitellä jouluvillapadoissa luistelevia ihmisiä lumipalloilla kaupungin keskusaukiolla olevan luisteluradan ohittaessaan. Hän heitteli kananmunilla kauneimpiin joululauluihin osallistuvien ihmisten autoja kirkon parkkipaikalla. Tilanne oli käymässä mahdottomaksi.

Kun tätä pahinta aikaa oli jatkunut parin joulun verran, alkoivat kaupunkilaiset saada tarpeekseen. Pidettiin salalisia kokouksia asian ratkaisemiseksi. Koetettiin jopa interventiota. Ja sen nyt arvasi, miten siinä kävi. Nuuttipukiksi vakiintunut mies sylki interventioon osallistuneiden kasvoille ja ajoi heidät pois luudalla hätistellen. Keinot alkoivat olla välissä, kunnes eräs kaupungin asukas keksi suunnitelman...

JATKUU SEURAAVASSA LUUKUSSA....