Joulukalenteri luukku 18: Joulukaupungin herra Nuuttipukki#2

Jatkoa edelliseen...

Joulunvihaajan, Nuuttipukiksi tituleeratun miehen käytös oli lähtenyt siis käsistä, ja muutosta tarvittiin. Tilanne näytti jouluisassa pikkukaupungissa jo vaikealta. Ilkivalta lisääntyi sen joulun alla koko ajan lisää. Mies kävi jos yleisten paikkojen lisäksi viemässä jouluvaloja ja koristeita toisten pihoilta jättäen jälkeensä ilkeitä viestejä.

Kuten niin usein ratkaisu löytyi erään äiti-poikakombon avulla. Kaupunkiin muuti leskinainen nuoren poikansa kanssa. He olivat myös joulunrakastajia, aivan hulluja jouluhörhöjä. Sopivat siis joulukaupngin porukkaan todella mainiosti. He muuttiat aivan herra Nuuttipukin naapuriin, ja koristelivat talonsa edustan kaikella jouluisalla ennen kuin ehtivät purkamaan edes kaikkia muuttolaatikoitaa. Niin paljon he rakastivat joulua. Tästäkös herra Nuutti suivaantui, ja hiipi eräänä iltana uusien naapureidensa pihaan aloittamaan tihutyönsä sielläkin. Hän kiipesi talon katolle, jossa jouluvalot loistivat,  ja alkoi riipimään niitä pois. Sitä tehdessään hän pupatti partaansa (niin hänelle oli kasvanut pitkä tuhkanharmaa parta, ja hän pukeutui tummanharmaaseen asuun, ja oli synkentynyt oikein oikein paljon vuosien varrella) niin tuhmia sanoja, että niitä ei voi tässä toistaa. 

Yhtäkkiä herra Nuutti huudahti yllätyksestä, ja putosi roikkumaan katon reunalle. Hän ei ollut huomannut sotkeutuneensa pois keräämäänsä valoketjuun. Siinä roikkuessaan hän kuuli pienen pojan äänen, joka kysy:

"Kuka sä olet, ja miksi olet meidän katolla?"...

... jatkuu huomenna...