Joulukalenterin luukku 22: Jouluinen tarina: Lahjaproblematiikkaa

                                                          Lahjaproblemaatiikkaa

Jouluun oli enää muutama päivä, ja Inkalla oli missio. Hänen oli löydettävä Henkan joululahjapiilo. Poika oli koko syksyn hehkuttanut kuinka upean ja mahtavan, äärimmäisen avaruuden ja koko maailmakaikkeuden parhaimman lahjan, hän oli Inkalle hankkinut. Henkan mukaan lahja oli juuri sitä, mitä Inka oli aina toivonut vaikkei ehkä ollut tiennyt toivoneensa. Eikä Inka voinut jäädä huonommaksi, joten hänen olisi löydettävä tuo lahja, jotta hän osaisi suhteuttaa oman lahjansa Henkalle oikein. 

Tämä olisi Inkan ja Henkan ensimmäinen yhteinen joulu yhteenmuuton jälkeen, jotan kaiken olisi oltava täyellistä. Siksi Inka nyt etsi epätoivoisesti lahjaansa. Kun Henkka oli sinä aamuna lähtenyt syyslukukauden viimeiselle luennolleen yliopistolle, oli Inka aloittanut asunnon käääntämisen nurin, heti ulko-oven kolahdettua kiinni. Neljän tunnin aikaikkuna, jonka aikana Henkan luento olisi ohi, oli aika pieni mutta onneksi Henkka oli lähtiessään sanonut ehkä menevänsä luentojen jälkeen ystäviensä kanssa kahville. Armonaikaa siis oli hieman oletettua enemmän. Inkan tehtävä alkoi vain näyttää mahdottomalta. Hän oli etsinyt jo makuuhuoneen kaikki kaapit, ja suuren senkin läpi. Hän oli katsonut varmuuden vuoksi myös sängyn alle.  Sitten Inka oli kolunnut hattuhyllyn eteisestä, samoin kuin siivouskomeron. Ellei Henkan maailmankaikkeuden hienoin lahja ollut vielä muovipakkauksessaan oleva kirjava lattialuuttu, ei Inka ollut löytänyt mitään, mikä olisi viitannutkaan joululahjoihin. Aikaa oli näihin operatioihin kulunut jo reilut puolitoistatuntia, ja se alkoi olla jo kortilla. Olohuoneessa ja keittiössä oli nimittäin melkoinen määrä paikkoja, mistä katsoa.

Pikaiselta tuntuneen tunnin jälkeen Inka oli saanut joten kuten tutkisttua olohuoneen, ja oli koluamassa jo keittiön nurkkakaappia, kun hän alkoi kuullaa avaimen kiertyvä lukossa. Voi rähmäpökäle, joko Henkka oli tulossa. Hänen ei pitänyt tulla vielä ainakaan puoleentoista tuntiin.

- Huhuu, onko täällä ketään kotona

Inka jähmettyi paikalleen. Mitä ihmettä. Ääni kuulosti niin tutulta mutta eihän se voisi olla. Inka asteli eteiseen, ja nähdessään tulijan nosti kädet kasvoilleen ja kiljaisi ilosta. Tulijan reaktio oli miltei yhtä innokas ja pian nuo kaksi, Inka sekä yllätysvieras halasivat toisiaan.

- Mitä sä täällä teet..sunhan piti olla Pariisissa?, Inka henkäisi päästyään halauksesta lopulta. 

- No Henkka järjesti mulle matkan Suomeen, ja sanoi että sä ilahtuisit kovasti, jos tulisin teille joulun ajaksi. Se keksi tän idean jo syksyllä. On tässä ollut kyllä salattavaa.

Inka ei voinut liikutukselleen mitään vaan antoi onnenkyyneleiden virrata. Henkka oli tosiaan keksinyt parhaimman mahdollisen joululahjan. Hän oli hoitanut Inkan siskon heille jouluksi. Inka ei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan. Ainoa huono puoli vain, että nyt Inka ei millään keksisi yhtä hienoa lahjaa Henkalle..ellei hän sitten ostaisi sitä erästä punaista vaattetta jouluaattoyöksi puettavaksi. Nyt sitä ei kuitenkaan ehtinyt miettiä. Oli vaihdettava kuulumiset siskon kanssa.