Joulukalenteriluukku 6: Itsenäisyyspäivän tarina

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoitin pienen tarinan, joka sijoittuu Suomen ensimmäisiin itsenäisyysvuosiin.


                                                        ***


Päivä oli alkanut kauniina. Maisema oli luminen. Valkoinen maa ja sininen taivas täydensivät toisiaan joulukuun auringon matalassa loisteessa.
  Miina oli ollut jalkeilla jo kukonlaulusta lähtien. Päivä oli koostunut siivouksesta, ruuanlaitosta ja astioiden kantamisesta alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Isäntäväen kello oli soinut vähän väliä vaatien sisäkön huomiota. Ilmassa oli jännityksen tuntua. Herra Strömberg oli kestinnyt hienon näköisiä lounasvieraita, herroja koreine rouvineen. Tarjoilleessaan vieraille ja isänätväelle alkukeittoa, Miina oli kuullut kummallisia keskusteluja. Herra Strömberg oli ollut tuohduksissaan siitä, ettei Suomesta ollutkaan tulossa kuningaskuntaa. "On se pahuksen sääli, että se Hessenin prinssi meni kieltäytymään. Vaikka siitäkin on toki syytettävä venäläisiä". Muut herrat olivat myötäilleet isäntää, ja pöydässä oli alettu keskustella siitä, miten nyt jäätäisiin muita euroopan valtioita huonommiksi, ja kuinka rahvaanomaista tasavaltalaisuus oli. Sillä tavalla kaiken maailman idiootin pääsisivät hääräämään maan asioissa.
  Miina ei voinut kuin kuunnella. Hän mietti, miksi tänne olisi haluttu kuningas kun kerta keisaristakin oli päästy eroon.

Loppupäiväksi Miina oli kuitenkin unohtanut koko keskustelun. Tekemistä oli aivan liikaa. Rouva oli vaatinut kynttilöiden sytyttämistä joka huoneeseen, koska nyt oli kuulemma juhlapäivä. Ei se kovin juhlalta vain Miinasta tuntunut. Emäntä ja isäntä toki päästivät Miinan omiin tiloihinsa aikaisemmin kuin yleensä. Kuulemma itsenäisyyspäivän kunniaksi. Miina huokaisi raskaasti kömpiessään vuoteeseen. Verhot olivat jääneet auki, ja tähtitaivas loi valoa huoneeseen. Miina ei jaksanut enää nousta sulkemaan verhoja, vaan veti villasukin vuoratut jalkansa vällyjen alle. Aikaisemmin omaan huoneeseen pääsystä oli ollut se hyvä puoli, että Miina oli ehtinyt parsimaan reikäiset unisukkansa. Hän painoi päänsä tyynyyn, ja kuulosteli talon ääniä. Salongista kuului vaimeaa pianonsoittoa. Taisi siellä emäntä soittaa jälleen isännän iloksi. Musiikki oli rauhoittavaa, mahtipontista paikoitellen ja se sai Miinan mieleen nousemaan kotikylän metsän ja sen korkeat hongat sekä tuulessa taipuvat kuuset. Soittoon oli hyvä nukahtaa. Seuraavana päivänä saattaisi Miinalla olla kerrankin virkeä olo kunnon yöunien jälkeen.

                                                      ***

Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!